Ei-olympialajien tehostamistuki päättyy – siirtymäkausi on nyt ainoa päätös, jolla on väliä

Viisi lajiliittoa sai keskiviikkona sähköpostin, joka muuttaa niiden huippu-urheilun rahoituksen perustan. Yle kertoi 5.11.2026, että Olympiakomitean huippu-urheilujohtaja Janne Hänninen ilmoitti AKK-Motorsportille, Keilailuliitolle, Moottoriliitolle, Salibandyliitolle ja Suunnistusliitolle, ettei ei-olympialajeille myönnetä enää uusia huippuvalmennuksen tehostamistukia. Jo myönnetyt tuet maksetaan loppuun, ja tukea saaneet liitot voivat saada määräaikaista siirtymäkauden rahoitusta.

Rahan keskittämisessä sinänsä on järkensä, ja sen taustalla oleva ongelma on tosi: tuki on hajonnut niin moneen suuntaan, ettei se riitä juuri kenellekään. Kaksi asiaa tässä päätöksessä on silti pielessä. Raja on piirretty kisaohjelman eikä suomalaisen menestyksen mukaan, ja siirtymäkausi — ainoa kohta, jolla liitoille on nyt oikeasti merkitystä — jätettiin sähköpostissa kokonaan määrittelemättä.

Mistä rahasta puhutaan

Summat ovat urheilupolitiikan mittakaavassa pieniä. Kuluvalle vuodelle AKK-Motorsport sai tehostamistukea 40 000 euroa, Moottoriliitto 12 500, Keilailuliitto ja Suunnistusliitto kumpikin 120 000 ja Salibandyliitto 130 000 euroa. Koko potti jaettiin 33 lajiliitolle, ja se oli yhteensä noin 6,9 miljoonaa euroa. Viiden liiton osuus siitä on alle seitsemän prosenttia.

Tehostamistuki ei ole hallinnon rahaa. Olympiakomitean omilla sivuilla sen tehtäväksi kuvataan valmennuksen ja maajoukkuetoiminnan vahvistaminen niin, että se tähtää kansainväliseen menestykseen. Sillä siis palkataan valmentaja ja viedään joukkue leirille. Siksi sen poistuminen ei näy ensimmäisenä toimistossa vaan arjen harjoittelussa, ja juuri sitä arkea uudistuksen oli määrä parantaa.

Rahan myöntää opetus- ja kulttuuriministeriö, ei Olympiakomitea. Komitean huippu-urheilusektori toimii ministeriön asiantuntijana ja valmistelee lausunnot hakemuksista. Sama kaksoisrooli — päätösvalta yhdellä, valmistelu ja viestintä toisella — on tuttu ongelma, jota käsittelin jo paraurheilun vastuunjaon yhteydessä. Liitto saa päätöksen sieltä, missä sitä ei muodollisesti tehdä.

Raja kulkee kisaohjelmassa, ei suomalaisessa menestyksessä

Ei-olympialaji ei ole sama asia kuin menestymätön laji. Suunnistus on tästä selvin esimerkki. Genovan MM-kisoissa heinäkuussa 2026 Akseli Ruohola otti hopeaa knock out -sprintissä ja Tuomas Heikkilä pronssia sprintissä; ne olivat Suomen ensimmäiset henkilökohtaiset sprinttimitalit sitten Vuokatin kotikisojen 2013. Kautta aiemmin Kuopion MM-kisoista tuli miesten viestipronssi ja neljäs sija mitalitaulukossa, sprintin EM-kisoista kaksi pronssia, hiihtosuunnistuksen EM-kisoista Posiolta kaksi kultaa, kolme hopeaa ja kaksi pronssia, ja pyöräsuunnistuksen MM-kisoista kolme kultaa.

Laji ei myöskään ole marginaalinen harrastajamääriltään. Suunnistusliiton oman toimintakertomuksen mukaan liitossa oli vuoden 2025 lopussa 311 seuraa ja noin 36 000 jäsentä, joista alle 20-vuotiaita oli 29 prosenttia. Sama rakenne tuottaa Jukolan viestin ja ylläpitää lajin kotimaista huippua, jonka tunnetuimpiin nimiin kuuluu Minna Kauppi. Jos tuen jakoperusteena on kansainvälinen kilpailukyky, tämä laji täyttää sen. Jos perusteena on olympiaohjelma, se ei täytä sitä koskaan, teki se mitä tahansa.

Kilpailevien määrä on silti pieni: liitto raportoi ministeriölle noin 8 500 lisenssiä. Juuri sellaisessa lajissa muutaman päätoimisen valmentajan palkka ei ole osa huippu-urheilujärjestelmää, vaan se on koko järjestelmä. Seuratason työtä voi paikata talkoilla, kansainvälistä valmennusta ei.

Sähköposti ei ole suunnitelma

Painavin vastalause ei kuitenkaan koske rajaa vaan siirtymää. Ilmoituksessa luvattiin määräaikaista siirtymäkauden rahoitusta, mutta siitä ei kerrottu pituutta, summaa eikä myöntämisen perusteita. Liitot tekevät ensi vuoden talousarvionsa syyskokouksissaan nyt, marras-joulukuussa. Niiden on päätettävä palkoista ennen kuin ne tietävät, millä rahalla ne maksetaan.

Kyse on nimenomaan palkoista. Suunnistusliiton toimintakertomuksen mukaan tehostamistuesta 80 000 euroa meni päätoimisten valmentajien palkkoihin vuonna 2025. Valmentajasopimukset ovat pitkiä myös tukijärjestelmän omasta mielestä: Olympiakomitean omien tukiehtojen mukaan nuorten olympiavalmentajat valitaan ohjelmaan lähtökohtaisesti neljäksi ja olympiavalmentajat kahdeksi vuodeksi. Neljän vuoden sitoumuksia ei pureta kuukauden varoitusajalla, ja juuri siksi siirtymäkauden pituus pitää kirjoittaa auki.

Ilman sitä lopputulos on ennustettava, ja se on päinvastainen kuin uudistuksen tavoite. Suunnistuksen huippu-urheilun kulut olivat 2025 noin 1,48 miljoonaa euroa, ja urheilijoiden omat maksuosuudet siitä 414 000 euroa. Kun julkinen osuus poistuu eikä toimintaa haluta lopettaa, erotus siirtyy urheilijan maksettavaksi. Uudistuksen perustelu oli, että harvemmalle annetaan riittävästi. Ilman määriteltyä siirtymää käy niin, että harvemmalle annetaan riittävästi ja lopuille annetaan lasku.

Kolme vastaväitettä, jotka on syytä sanoa ääneen

• Keskittäminen on perusteltua. Pariisin 2024 nollatulos oli koko uudistuksen lähtökohta, ja 6,9 miljoonan jakaminen 33 liitolle tarkoittaa, ettei useimmille riitä määrää, jolla kansainvälistä kärkeä tavoitellaan. Seuraava näytön paikka on Los Angelesin 2028 olympialaiset.
• Raha ei kokonaan katoa näiltä lajeilta. Urheilija-apurahat ja lajiliittojen yleisavustus säilyvät, ja jo myönnetyt tehostamistuet maksetaan loppuun asti.
• Osoite on osin väärä. Päätöksen tekee ministeriö ja kriteerit valmisteltiin sen asettamassa asiantuntijatyöryhmässä, joten paine kuuluu sinne eikä yksin Olympiakomitealle.

Nämä kaikki pitävät paikkansa. Yksikään niistä ei silti vastaa siihen, mitä liitto tekee ensi keväänä. Keskittämistä voi kannattaa ja silti vaatia, että sen aikataulu kerrotaan.

Mittari

Tämän päätöksen onnistumisen näkee kahdesta asiasta. Ensimmäinen: julkaistaanko siirtymäkauden pituus, summa ja myöntämisperusteet ennen vuodenvaihdetta, eli ennen kuin liitot lukitsevat vuoden 2027 budjettinsa. Toinen: onko viidellä liitolla kaudella 2028 yhä päätoimisia maajoukkuevalmentajia. Jos ensimmäinen toteutuu, toisesta voi vielä neuvotella. Jos ei, uudistus on karsinut juuri sen työn, jota se sanoi haluavansa vahvistaa.