Hiihtoliiton kysely löysi ongelman – korjaus kuuluu kilpailusääntöihin
Hiihtoliiton kysely paljasti ongelman, jonka ratkaiseminen vaatii muutoksia hiihtokilpailujen sääntöihin.
Hiihtoliiton keväällä 2026 tekemä kysely paikantaa pudokkuuden 13-14 vuoden taitteeseen ja siihen, että kilpailutasoja on liian vähän. Liiton luettelemat vastaukset ovat kuitenkin ohjelmia ja kampanjoita, eivät muutoksia kilpailujärjestelmään. Kolumnin kanta: 12-15-vuotiaiden rinnakkainen sarjataso kuuluu samaan sääntöpakettiin, josta liittovaltuusto päättää 18.11.2026 - ei kevään kokouskierrokselle.
Suomen Hiihtoliitto julkaisi omilla sivuillaan 4.11.2026 kyselyn, joka on sävyltään poikkeuksellisen rehellinen. Liitto kysyi keväällä 2026 noin 150:lta 7–20-vuotiaalta nuorelta tai heidän huoltajaltaan, miksi he ostivat kilpailulisenssin tai Skipassin kausina 2024–2026 mutta eivät enää uusineet sitä. Vastaus ei ollut raha eikä laji. Se oli se, että kilpailusta tuli ainoa tapa olla mukana, ja liian aikaisin.
Liitto korostaa itse, että noin 150 vastaajan otos on vain suuntaa antava. Silti tulos osoittaa niin tarkkaan yhteen kohtaan, että sen perusteella voi tehdä päätöksen – ja juuri päätös on se, mikä tästä vielä puuttuu.
Kysely osoittaa yhteen ikävuoteen
Liiton omien lukujen mukaan noin viidennes lisenssiurheilijoista lopettaa vuosittain. Lopettaminen alkaa jo seitsemänvuotiaana, suomalaisessa seuraurheilussa erikoistutaan keskimäärin yhdeksänvuotiaana ja kiinnostus lajia kohtaan laskee yhdentoista ikävuoden jälkeen. Ratkaiseva taite on silti 13–14 vuotta: silloin koulu ja kasvava harjoittelumäärä pakottavat valitsemaan.
Juuri siinä kohdassa vastaajat pyysivät kahta asiaa, jotka eivät ole kampanjoita vaan rakennetta: lisää kilpailutasoja ja rinnakkaisia harrasteryhmiä. Hiihtoliitto kertoi omilla sivuillaan 4.11.2026 myös sen, minne lopettaneet menevät. He eivät lopeta liikkumista, vaan siirtyvät joukkuelajeihin – jalkapalloon, jääkiekkoon ja salibandyyn – tai yleisurheiluun. Hiihto ei siis häviä liikkumattomuudelle vaan lajeille, joissa riittää paikka myös sille, joka ei ole paras.
Huippu-urheilujohtaja Petter Kukkonen sanoo liiton omassa jutussa suoraan, että lajien vaatimustaso kasvaa monelle lapselle ja perheelle liian jyrkästi. Hän nimeää myös varustehankinnat ja matkat kustannuksina, jotka tekevät lajista kalliin.
Vastaukset ovat ohjelmia, eivät sääntöjä
Liiton luettelo keinoista on pitkä ja sinänsä hyvä: Lumilajit Liikuttavat -kokonaisuus seuroille, kouluille ja päiväkodeille, Lasten Lumipäivät, Minimäkikiertue, lähikilpailukonsepti, uudet aluekoordinaattorit, viikonloppu- ja yläkoululeirit sekä Latu lentoon -leirit, turvallisemman toimintaympäristön periaatteet ja valmentajakoulutuksen uudistus. Kysely luvataan toistaa vuosittain.
Jokainen näistä on perusteltu. Yksikään ei kuitenkaan kosketa sitä, minkä kysely nimesi: kilpailujärjestelmää. Ero on olennainen. Ohjelma tavoittaa sen, joka tulee paikalle, ja kuolee silloin kun hankerahoitus loppuu. Kilpailusääntö koskee jokaista kilpailua ja jokaista seuraa, myös niitä jotka eivät lähde mihinkään hankkeeseen mukaan. Kotimaan kilpailusäännöt ovat lisäksi liiton omassa kädessä – toisin kuin kansainvälinen kalenteri tai FIS:n rahavirrat.
Sääntöpaketti on jo matkalla liittovaltuustoon
Ajoitus on tässä harvinaisen suosiollinen. Hiihtoliiton johtokunta käsitteli 20.10.2026 kokouksessaan sääntöuudistusta, jonka kokonaisuudesta päättää lopullisesti liittovaltuusto syyskokouksessaan keskiviikkona 18.11.2026 kello 18. Samassa kokouksessa on ensi kauden toimintasuunnitelma ja talousarvio, jota liitto itse kuvaa erittäin haastavaksi. Johtokunta kokoontuu seuraavan kerran 8.12.2026.
Tämän kolumnin kanta on yksinkertainen: kun sääntökokonaisuus on joka tapauksessa auki ja päättävä kokous on kahden viikon päässä, 12–15-vuotiaiden kilpailurakenne kuuluu samaan pakettiin eikä kevään kokouskierrokselle. Hopeasompa on liiton oma 12–15-vuotiaiden harjoittelun, valmennuksen ja kilpailujen kokonaisuus, ja sen finaalit hiihdetään Espoossa 5.–7.3.2027 ja hypätään Rovaniemellä 19.–21.3.2027. Kyselyn pyyntö useammasta kilpailutasosta osuu täsmälleen tähän ikähaarukkaan.
Rinnakkainen sarjataso ei myöskään vaadi uutta tapahtumaa. Se mahtuu samaan kilpailupäivään samassa ladussa, samalla tavalla kuin Suomen cupin kaltainen aikuisten sarja vetää saman viikonlopun sisällä useita luokkia. Vuokatin avausviikonloppu osoitti, että järjestäjät pystyvät hoitamaan sadan hiihtäjän lähtöjä sujuvasti – kysymys ei ole osaamisesta vaan siitä, mitä sääntökirja sallii ja mitä se laskee.
Taitoluistelu teki vastaavan päätöksen jo kertaalleen
Hiihtoliitto ei ole tämän kysymyksen kanssa yksin eikä ensimmäisenä. Se on yksi niistä 40 lajiliitosta, jotka ovat mukana Olympiakomitean lasten urheilun uudistusprosessissa, ja prosessin teemalistalla lasten kilpaurheilu ja kilpailujärjestelmät olivat oma kokonaisuutensa. Olympiakomitea kertoi 31.1.2025, että Taitoluisteluliiton Lasten luistelun linjaus astui voimaan 1.6.2025. Se on linjaus, ei hanke: se sitoo seuroja silloinkin, kun kukaan ei ole paikalla kouluttamassa.
Saman prosessin taustaluku kertoo mittakaavan. Vain 36 prosenttia 7–15-vuotiaista liikkuu kansallisen suosituksen verran. Kun lähtötaso on tuo, lajin oma kysymys ei voi olla pelkästään se, miten parhaat löydetään. Se on sama havainto, jonka tein tällä palstalla jo nuorten olympialaisten tavoitteesta: huipun ja pohjan päätökset tehdään samoissa kokouksissa, ja pohja häviää aina kun se ei ole kenenkään yksittäisen päätöksen kohteena.
Mitä tätä vastaan voi sanoa
Vastapuolella on kolme vahvaa argumenttia, ja ne on reilua sanoa ääneen.
- Kukkonen itse muistuttaa, että kilvoittelu tulee monelle lapselle luonnostaan eikä sitä pidä estää. Huonosti tehty sääntömuutos vie kilpailun myös siltä, joka sitä nimenomaan haluaa – ja se olisi oma pudokkuutensa.
- Otos on pieni ja liitto sanoo sen itse. Noin 150 vastaajan perusteella voi perustella sääntökirjan avaamisen, muttei sen sisällön yksityiskohtia. Siksi lisätasot kannattaa kirjata kokeiluna yhdelle kaudelle eikä pysyvänä rakenteena.
- Raha ja talkoolaiset ovat aito rajoite. Useampi sarja pidentää kilpailupäivää, ja liitto kuvaa tulevaa tilikautta erittäin haastavaksi samalla kun Ruka Nordicin kaltaiset suurtapahtumat sitovat sekä rahaa että ihmisiä. Ohjelma on halvempi ensiaskel kuin sääntömuutos.
Kolmas argumentti on silti myös vastaus itselleen. Ohjelmat maksavat joka vuosi uudelleen, sääntö maksaa kerran. Eikä sääntömuutos ratkaise sitä kalleinta ongelmaa, jonka Kukkonen nimesi – varusteita ja matkoja – mutta se ratkaisee sen ongelman, jonka kyselyyn vastanneet nuoret itse nimesivät ensimmäisenä.
Mittari on tässä poikkeuksellisen helppo. Jos liiton kauden 2027–2028 kotimaan kilpailusäännöissä on 12–15-vuotiaille uusi, rinnakkainen sarjataso, kysely johti päätökseen. Jos sääntökirja on ennallaan ja tilalle on tullut yksi hanke lisää, kysely oli tutkimus – ja se toistetaan ensi keväänä samalla tuloksella.
