FIS:n säästöt eivät saa alkaa järjestäjien tuesta
FIS hakee säästöjä järjestäjien palkintorahatuesta. Ruka ja Lahti saivat sitä noin 300 000–350 000 euroa — ja luopuivat aikoinaan oikeudesta myydä oma tapahtumansa.
FIS:n säästöt eivät saa heikentää kilpailujärjestäjien tukea ja kansainvälisten hiihtokisojen tulevaisuutta.
FIS:n nettovarallisuus on pudonnut noin 140 miljoonasta eurosta noin 46 miljoonaan, ja suurin leikattavissa oleva erä on järjestäjien palkintorahatuki, lähes yhdeksän miljoonaa euroa kaudessa. Suomen Hiihtoliitto sai sitä Rukasta ja Lahdesta noin 300 000–350 000 euroa. Kolumnin kanta: tuki on vastine siitä, että järjestäjä luopui oikeudesta myydä oma tapahtumansa, joten säästölistan ei pidä alkaa siitä — ja jos se silti leikataan, tarveperusteen kriteerit on julkaistava ennen seuraavan kauden kalenteria.
Kansainvälisen Hiihtoliiton FIS:n oma johto avasi marraskuussa 2026 liiton tilikirjat, ja luvut ovat karua luettavaa. Yle kertoi 12.11.2026, että FIS:n nettovarallisuus on sulanut noin 140 miljoonasta eurosta vuonna 2021 noin 46 miljoonaan euroon vuonna 2025. Samassa jutussa kerrottiin myös se, mistä säästöjä nyt haetaan: suurin yksittäinen leikattavissa oleva erä on järjestäjille maksettava palkintorahatuki, joka oli kaudella 2025–2026 noin neljännes jokaisen maailmancup-kilpailun palkintopotista ja maksoi liitolle lähes yhdeksän miljoonaa euroa.
Suomelle tämä ei ole kaukainen tilinpäätösrivi. Ylen mukaan Suomen Hiihtoliitto sai juuri tätä tukea Rukan ja Lahden maailmancupeista yhteensä noin 300 000–350 000 euroa. FIS:n kilpailukalenterin mukaan molemmat viikonloput ovat jo kalenterissa kiinni: Rukan maailmancup avaa maastohiihdon ja yhdistetyn kauden 27.–29.11.2026, ja Salpausselän kisat ajetaan Lahdessa helmikuussa 2027. Liput on myyty, talkoosopimukset tehty ja budjetit lyöty lukkoon sillä oletuksella, että tuki on olemassa.
Tämän kolumnin kanta on yksinkertainen: säästölistan ei pidä alkaa siitä rivistä, joka on järjestäjän vastine jo tehdystä luopumisesta. Ja jos se rivi silti leikataan, pitää avata myös se päätös, jonka vastineeksi se aikoinaan syntyi.
Mihin raha katosi
Ylen haastattelemien FIS:n puheenjohtajan Alexander Ospeltin ja varapuheenjohtajan Martti Uusitalon mukaan kyse ei ole yhdestä huonosta vuodesta vaan rakenteesta. Uusitalo arvioi liiton rakenteellisen vuosialijäämän olevan 16–20 miljoonaa Sveitsin frangia. Hallinnon kulut kasvoivat samaan aikaan, kun tuottojen piti kasvaa: henkilöstö- ja hallintokulut nousivat noin 15 miljoonasta eurosta yli 36 miljoonaan euroon, ja henkilöstömäärä yli kaksinkertaistui.
| Erä | 2021 | 2025 |
|---|---|---|
| Nettovarallisuus | n. 140 milj. € | n. 46 milj. € |
| Henkilöstö- ja hallintokulut | n. 15 milj. € | yli 36 milj. € |
Yhtä olennainen on tulopuolen rakenne. Ylen mukaan noin 80 prosenttia FIS:n tuloista tulee viidestä maasta: Itävallasta, Sveitsistä, Saksasta, Italiasta ja Yhdysvalloista. Suomi ei ole niiden joukossa. Liiton rahat tulevat siis muualta kuin niistä maista, joissa maastohiihdon maailmancup-kausi pyörii ohuimmilla järjestäjäbudjeteilla.
Tuki ei ole almu vaan vastine
Palkintorahatuesta puhutaan helposti kuin se olisi liiton hyväntekeväisyyttä järjestäjille. Se ei ole sitä. Maailmancupin tv- ja markkinointioikeudet neuvotteli aiemmin kukin järjestäjä itse, ja keskittämispäätöksen jälkeen ne neuvottelee FIS. Järjestäjä luopui siis oikeudesta myydä oma tapahtumansa. Tuki on osa sitä vaihtokauppaa.
Siksi järjestys on tärkeä. Keskitetty mediaoikeusmalli oli liiton oma strateginen valinta, eivät Rukan tai Lahden talkoolaiset. Jos sen valinnan taloudellinen lasku maksatetaan ensimmäisenä juuri niillä, jotka valinnan vuoksi luopuivat omasta myynnistään, vaihtokaupan toinen puoli puretaan ja toinen jätetään voimaan. Se on huono tapa korjata tasetta, vaikka se olisi nopea.
Vaihtoehto ei ole sekään, ettei mitään leikata. Vaihtoehto on, että jos tuki viedään, järjestäjälle palautetaan jotain myytävää: oman kilpailuviikonlopun paikallisia oikeuksia, pidempi kalenterivarmuus tai osuus keskitetyn sopimuksen vuosituotosta kiinteänä eränä eikä harkinnanvaraisena tukena.
Mitä pitäisi päättää ennen seuraavaa kalenteria
Ospelt on itse sanonut haluavansa muuttaa tuen tarveperusteiseksi. Se on oikea suunta, mutta tarveperusteisuus on tyhjä sana ilman julkaistua kriteeriä. Järjestäjä rakentaa budjettinsa vuotta etukäteen, joten päätöksen pitää olla tiedossa ennen kuin kauden 2027–2028 kalenteri lyödään lukkoon — ei kauden alla eikä sen aikana.
- FIS julkaisee tarveperusteen kriteerit ja jokaisen järjestäjän tukitason ennen seuraavan kauden kalenterin vahvistamista.
- Lajien välinen ero käsitellään samassa päätöksessä: Ylen mukaan alppihiihdon palkintorahat ovat 3,5-kertaiset maastohiihtoon nähden, ja Suomen maailmancup-viikonloput ovat maastohiihtoa ja yhdistettyä.
- Jos tuki pienenee, liitto kertoo samalla, mitä järjestäjä saa tilalle — oikeuksia, kalenterivarmuutta tai kiinteän osuuden.
Suomella on tässä poikkeuksellisesti paikka pöydässä, koska liiton varapuheenjohtaja on suomalainen. Se on paikka vaatia kriteerien julkaisemista, ei paikka tyytyä siihen että asiat selviävät jälkikäteen. Sama vaatimus on esitetty tällä sivustolla aiemmin kotimaisesta päätöksenteosta: raha ja sen perusteet kuuluvat julki ennen kautta, ei sen jälkeen, kuten todettiin Hiihtoliiton talousarviota käsittelevässä kolumnissa.
Vastaan voi sanoa kolme asiaa
- Yhdeksän miljoonaa on oikeaa rahaa. Liitto, jonka nettovarallisuudesta on sulanut kaksi kolmasosaa, ei voi pitää jokaista harkinnanvaraista erää koskemattomana. Palkintorahatuki on listan suurin yksittäinen erä, joten se on väistämättä pöydällä.
- Tarveperusteisuus voi hyödyttää Suomea. Tasaprosentti jakaa rahaa myös niille järjestäjille, joilla on suurimmat markkinat. Kun 80 prosenttia tuloista tulee viidestä maasta, tarveperusteinen malli voi hyvinkin siirtää tukea pienempien markkinoiden suuntaan.
- Järjestäjät ovat jo saaneet keskittämisestä jotain. Ylen mukaan FIS sai keskitetystä mediasopimuksesta 33 miljoonan euron allekirjoitusbonuksen ja jakoi sen jäsenliitoilleen, noin 426 000 euroa kullekin. Liitto on myös leikannut omasta toiminnastaan: noin 20 tehtävää on poistettu, henkilöstökuluista on säästetty noin kaksi miljoonaa euroa ja muista toimintakuluista noin kolme miljoonaa, ja kaksi uutta yhteistyökumppania tuo arviolta kolme miljoonaa lisää.
Kolmas kohta on vahvin, ja siihen on silti vastaus. Allekirjoitusbonus oli kertaerä ja se meni jäsenliitoille, ei yksittäisen kilpailuviikonlopun järjestäjälle. Kertaerä ei korvaa vuosittaista riviä tapahtuman budjetissa, ja juuri vuosittaisen rivin varaan Rukan ja Lahden kaltaiset viikonloput on rakennettu. Omien kulujen leikkaaminen taas on se, mitä liitolta pitikin odottaa ennen kuin se pyytää järjestäjiä joustamaan — ei sen sijasta.
Mittari
Tämän kolumnin väitteen voi tarkistaa yhdellä kysymyksellä: julkaiseeko FIS tarveperusteen kriteerit ja järjestäjäkohtaiset tukitasot ennen kauden 2027–2028 kalenterin vahvistamista, ja säilyykö Suomen kahden maailmancup-viikonlopun tuki samalla tasolla. Jos vastaus molempiin on kyllä, säästöohjelma on tehty oikein päin. Jos tuki katoaa hiljaisesti ja kriteerit kerrotaan vasta jälkikäteen, lasku keskitetystä mediaoikeusmallista on maksatettu niillä, jotka eivät sitä valinneet — ja seuraavan kerran sama kysymys tulee eteen alppihiihdon puolella, jossa potti on alun perinkin suurempi.
