Ampumahiihto kertoi kauden hinnat etukäteen – yksi luku ei kuulu listaan

Suomen Ampumahiihtoliitto julkaisi omilla sivuillaan 7.11.2026 tarkennukset kauden 2026–2027 näyttökilpailuihin, arvokisojen maapaikkoihin ja urheilijan omavastuisiin. Asiakirja on siitä harvinainen, että se kertoo etukäteen myös hinnan: mitä kansainvälinen kausi maksaa urheilijalle itselleen. Juuri siksi siitä kannattaa puhua nyt eikä keväällä, kun laskut on jo maksettu.

Tämän kolumnin kanta on, että liitto teki kaksi asiaa oikein ja yhden väärin. Oikein on se, että maksut kerrotaan ennen kautta, ja se, että nuorten arvokisavalinnoissa valmentajan harkintaa kavennettiin. Väärin on yksi luku: tuhannen euron omavastuu arvokisasta, johon liitto itse valitsee urheilijansa.

Näyttökilpailut alkavat Kontiolahdelta viiden päivän päästä

Ajoitus tekee asiakirjasta ajankohtaisen. Ensimmäinen näyttökilpailu on Kontiolahden GP 14.–15.11.2026, jossa hiihdetään sprintti molempina päivinä, ja näyttöpaikat koskevat siellä vain yleisen sarjan luokkia. Sarja jatkuu Vuokatin yhteislähdöllä 5.12.2026 ja Imatran lyhennetyllä normaalimatkalla ja sprintillä 12.–13.12.2026, jossa jaetaan sekä nuorten arvokisojen että IBU-cupin näyttöpaikat. Kotimainen osuus päättyy vasta keväällä: Jalasjärvi 2.1.2027, Kauhajoki 3.1., Kotkan supersprintti 16.1., Orimattila 17.1. ja Oulu 13.–14.2.2027.

Liitto kirjaa auki myös sen, että lumitilanne voi muuttaa muotoja ja matkoja ja että matkat pyritään yhtenäistämään, jotta tulokset olisivat keskennään vertailukelpoisia. Se on pieni mutta tärkeä lupaus, koska näyttösarja on kahdeksan kilpailuviikonlopun mittainen. Kun Kontiolahden maailmancup avaa kauden 26.–29.11.2026, ensimmäinen näyttöviikonloppu on takana ja loput seitsemän edessäpäin – eli kotimaisella sarjalla ratkaistaan tällä kaudella enemmän kuin avausviikonloppuna näyttää.

Nuorten kiintiössä harkinta kapeni, ja se on oikea suunta

Maapaikkojen jakoperiaate on nyt kirjoitettu auki. EM-kilpailuihin lähtee viisi urheilijaa kilpailua kohden, ja heistä neljä valitaan kansainvälisten ja yksi kotimaisten näyttöjen perusteella. Nuorten MM-kilpailuihin valitaan viisi naista ja viisi miestä, mutta yksittäisessä kilpailussa voi startata neljä, ja yksi vaihdetaan sprinttiin niin että jokainen valittu saa vähintään yhden startin. Neljä paikkaa tulee näytöistä ja yksi valmentajien esityksestä. Aiempi kahden esityspaikan malli poistui.

Tämä on juuri se suunta, jota maastohiihdon puolella on viime viikkoina kaivattu. Kirjoitin 3.11. siitä, että Hiihtoliiton valintakriteerit ovat täsmällisemmät kuin niistä puhutaan, mutta että ongelma on niiden kertomisessa. Ampumahiihdossa tehtävä tehtiin toisin päin: harkintapaikkoja vähennettiin ja perusteet julkaistiin samassa asiakirjassa kuin kilpailukalenteri. Urheilija tietää nyt sekä sen, missä näytetään, että sen, montako paikkaa on jaossa.

Omavastuut ovat avoimia – ja yksi niistä on arvokisamaksu

Sitten se toinen puoli. Samassa asiakirjassa kerrotaan, mitä nuorten kansainvälinen kausi maksaa urheilijalle. IBU:n juniorcupista Madonassa ja Breznossa omavastuu on 400 euroa kummastakin, Ridnauniin ei lähetetä joukkuetta lainkaan, koska kilpailu osuu päällekkäin nuorten SM-kilpailujen kanssa, ja Euroopan nuorten olympiafestivaaleista Brașovissa omavastuu on 1 000 euroa. Kilpailuviikon perusmaksuissa on katto: IBU-cupissa enintään 1 020 euroa kaudessa ja maailmancupissa enintään 1 800 euroa. Välinemaksu peritään vain ensimmäisessä kilpailussa, ja se koskee liiton harjoitusryhmien ulkopuolisia urheilijoita.

Listassa on yksi epäjohdonmukaisuus, ja se on iso. Liitto on itse päättänyt, ettei viikkomaksun perusmaksua peritä arvokisoissa, ja nimennyt ne erikseen: MM, EM ja nuorten MM. EYOF on sekin arvokisa, johon liitto valitsee urheilijat samoilla näytöillä ja samalla valmentajien esityksellä kuin nuorten MM-kisoihin – mutta siitä peritään koko asiakirjan suurin yksittäinen luku. Yksi EYOF-viikko maksaa urheilijalle käytännössä saman kuin kokonainen IBU-cup-kausi perusmaksuineen.

Seuraus on epämiellyttävällä tavalla yksinkertainen: nuorin valintakelpoinen ikäluokka maksaa eniten. Juuri siellä, missä lopettaminen on tiheintä. Hiihtoliitto kertoi omilla sivuillaan 4.11.2026, että sen oman nuorisokyselyn vastauksissa toistuvat nimenomaan varuste- ja matkakulut, ja kirjoitin viime viikolla siitä, että korjaus kuuluu kilpailusääntöihin eikä kampanjoihin. Sama pätee tähän: tuhannen euron omavastuu ei ole kampanjakysymys vaan maksupäätös, jonka liitto voi itse muuttaa. Ja kun maailmancupin palkintorahat jakautuvat lajin huipulla kuten jakautuvat, on vaikea perustella, että polun alkupäässä maksusuunta on päinvastainen.

Vastaan voi sanoa kolme asiaa

• Maksut kerrotaan etukäteen, niissä on katto eivätkä ne riipu tuloksesta. Se on enemmän kuin moni lajiliitto julkaisee, ja avoimuudella on oma arvonsa: perhe voi laskea kauden hinnan ennen kuin se alkaa.
• Liitto on pieni. Matka Brașoviin maksaa oikeaa rahaa, ja omavastuun poistaminen tarkoittaisi joko pienempiä joukkueita tai rahan siirtämistä harjoitusryhmistä.
• Samassa asiakirjassa liitto myös antoi urheilijan suuntaan: aseen poskituen mainospaikka vapautettiin urheilijoiden omaan käyttöön, ja välinemaksu peritään vain kerran kaudessa. Suunta ei siis ole yksisuuntainen.

Kolmas kohta on silti se, joka ei kanna. Mainospaikka aseen poskituessa auttaa urheilijaa, jolla on jo markkina-arvoa. Se ei ole rahoitusinstrumentti seitsemäntoistavuotiaalle, joka lähtee ensimmäiseen arvokisaansa – ja juuri häneltä peritään se tuhat euroa. Toinen kohta puolestaan on syy tehdä valinta avoimesti eikä syy olla tekemättä sitä: jos raha ei riitä viiteen urheilijaan ilman omavastuuta, silloin kannattaa sanoa ääneen, että EYOF-joukkue on neljän kokoinen.

Päätöspaikka on 13. joulukuuta

Liitto kertoi omilla sivuillaan 6.11.2026, että sen syyskokous pidetään sunnuntaina 13.12.2026 Tampereella ja että käsiteltävinä ovat muun muassa suomalaisen ampumahiihdon strategia vuosille 2026–2031 ja liiton sääntöjen uudistaminen. Se on tämän kysymyksen luonteva paikka. Strategia, joka kirjoitetaan viideksi vuodeksi eteenpäin, kestää yhden lauseen siitä, mitä arvokisavalinta maksaa urheilijalle.

Konkreettinen pyyntö on kaksiosainen. Joko omavastuu poistetaan niistä arvokisoista, joihin liitto itse valitsee urheilijat, samalla logiikalla kuin viikkomaksun perusmaksu on jo poistettu – tai liitto julkaisee ennen kauden alkua yhden sivun, jolla lukee, paljonko kausi maksaa urheilijalle kullakin tasolla yhteensä. Kumpi tahansa riittää. Se, mitä ei kannata tehdä, on jättää nelinumeroinen luku keskelle muuten huolellista asiakirjaa ilman perustelua.

Mittari on helppo tarkistaa ensi syksynä. Jos kauden 2027–2028 maksulistalla on yhä nelinumeroinen omavastuu arvokisasta, johon liitto valitsee urheilijat näyttöjen perusteella, tätä keskustelua ei käyty. Jos luku on poissa tai perusteltu, kauden 2026–2027 tarkennukset olivat enemmän kuin hallinnollinen päivitys.