Hiihtoliiton valintakriteerit ovat selvemmät kuin niistä puhutaan – yksi kohta pitäisi silti kertoa ääneen

Suomen maastohiihdon maailmancup-paikoista on viime päivinä puhuttu niin kuin valinnat olisi siirretty väljään valmentajaharkintaan. Hiihtoliiton oma asiakirja kertoo toista. Liitto julkaisi lokakuussa kilpailutoimintansa sivuilla maastohiihdon valintaperusteet ja -prosessit kaudelle 2026–2027, ja se on täsmällisempi paperi kuin lajin ympärillä käyty keskustelu antaa ymmärtää. Kriteereistä ei siis ole pulaa. Pulaa on siitä, että liitto jättää asiakirjansa muiden selitettäväksi – ja että sen yksi kohta, se joka koskee nuorinta valintakelpoista ikäluokkaa, ei ole ollut missään esillä kolme viikkoa ennen Rukaa.

Asiakirja nimeää kilpailut eikä jätä järjestystä arvailun varaan

Hiihtoliiton oman valintaperusteasiakirjan mukaan valinnat tehdään kokonaisarviointina, jossa painavat tämänhetkinen kilpailukunto, kansainvälinen kilpailukyky ja aiemmat tulokset. Kokonaisarviointi kuulostaa väljältä vain siihen asti, kunnes lukee seuraavan kohdan: kilpailut on listattu painoarvojärjestyksessä. Ensin maailmancup, sitten Scandinavian cup, U23-MM-kilpailut, SM-kisat, Suomen cup ja viimeisenä kansalliset FIS-kilpailut. Sprinttivalinnoissa painotetaan erikseen sprinttituloksia ja niissä nimenomaan karsintaa – eli sitä osuutta, jonka moni katsoja ohittaa kokonaan.

Sprinttikohta ansaitsee oman huomionsa, koska se muuttaa sen, mitä kotimaisesta kilpailupäivästä kannattaa lukea. Jos karsinta painaa erikseen, pelkkä lopullinen sijoitus ei kerro koko totuutta: hiihtäjä, joka ajaa karsinnassa kolmanneksi mutta häviää välieränsä taktisesti, on valitsijan silmissä eri tapaus kuin hiihtäjä, joka pääsee finaaliin karsinnan kahdentenakymmenentenä. Tämä on täsmällinen ja tarkistettava sääntö, ei harkintaa – ja juuri sellaisia kohtia asiakirjassa on enemmän kuin julkisesta keskustelusta voisi päätellä.

Kauden ensimmäisen maailmancup-jakson eli Rukan, Trondheimin ja Davosin osalta asiakirja menee vielä tarkemmaksi ja nimeää kaksi kotimaista kilpailua: Rukan Suomen cupin ja Oloksen FIS-kilpailut 13.–15.11.2026. Kun Suomen cupin kalenteri vie Rukalle 21.–22.11. ja Ruka Nordic avaa maailmancupin 27.–29.11., kyse on kahdesta peräkkäisestä viikonlopusta, joiden jälkeen avausvalinnat on käytännössä tehty. Se on hiihtäjälle paljon täsmällisempi tieto kuin mitä julkisuudessa on toistettu, ja Vuokatin avausviikonloppu antoi siihen ensimmäisen näytön.

Kiintiöluvut ovat asiakirjassa – ja silti julkisuudessa liikkuu kaksi eri lukua

Asiakirja antaa myös paikkamäärät. Suomen kiintiö kaudella 2026–2027 on kuusi naista ja kuusi miestä sekä matkakilpailuissa että sprinteissä. Rukan ja Lahden matkakilpailuissa paikkoja on kymmenen kummallekin, ja yhden maailmancup-viikonlopun enimmäismäärä on 12 ja 12. Lisäpaikkoja voi tulla FIS:n sääntöjen kautta esimerkiksi maailmancupin tai Scandinavian cupin kokonaiskilpailun kärkipaikasta tai kotimaan osakilpailusta. Liitto kirjaa auki myös sen, että täyttä kiintiötä ei aina käytetä talous- tai olosuhdesyistä.

Tämän takia on huomionarvoista, että samoista luvuista on julkisuudessa liikkunut kaksi eri versiota. Yle kertoi 2.11.2026, että kansallinen kiintiö on pienentynyt kuudesta neljään ja että uusi järjestelmä antaa valmentajille enemmän päätäntävaltaa mutta ei ole urheilijan kannalta yhtä selkeä kuin ennen. Liiton oma paperi puhuu kuudesta. Kumpi tahansa luku on oikea, lopputulos on sama: kun numerot ovat asiakirjassa mutta liikkuvat julkisuudessa kahdessa muodossa, vika ei ole kriteereissä vaan siinä, kuka ne kertoo ja milloin.

Kauden merkittävin yksittäinen linjaus koskee ikäluokkaa, ei kiintiötä

Asiakirjan painavin kohta ei ole numero. Se on linjaus, jonka mukaan U23-MM-kilpailut asetetaan etusijalle maailmancupiin nähden valintakelpoisten U23-urheilijoiden osalta, eikä ennakkovalintoja tehdä. Käytännössä nuoren hiihtäjän kausi ratkeaa siis eri logiikalla kuin kärkiryhmän: hänen kohdallaan kova kotimainen tulos ei ensisijaisesti johda maailmancup-starttiin vaan arvokisaan omassa ikäluokassa. Linjaus on perusteltu ja urheilullisesti puolustettavissa, mutta se muuttaa sen, mitä marraskuun kotimaisista kilpailuista kannattaa tavoitella – ja juuri siksi se pitäisi sanoa ääneen ennen niitä eikä jälkikäteen.

Samassa asiakirjassa todetaan myös, että päävalmentajalla on aina lopullinen päätösvalta ja -vastuu valintojen kokonaisuudesta ja että esitys valmistellaan yhdessä maajoukkuevalmentajien kanssa. Se on normaali työnjako eikä ongelma sinänsä. Ongelmaksi se muuttuu vasta, jos urheilija joutuu päättelemään päätöksen perusteet jälkikäteen. Maajoukkueryhmät ja valmennus ovat julkisesti nimetyt, joten myös se, mihin paikkaan kukin ryhmä valinnoissa asettuu, on kerrottavissa suoraan.

Mitä tätä vastaan voi perustellusti sanoa

Vastakkaiselle kannalle on kolme kunnollista perustetta, eikä niitä kannata ohittaa.

• Asiakirja on julkinen ja kenen tahansa luettavissa. Lajiliiton tehtävä on järjestää kilpailutoimintaa, ei toimia oman paperinsa tiedotuskanavana joka kerta kun sen sisältö kiinnostaa.
• Kokonaisarviointi on urheilullisesti parempi kuin vanha malli. Kiinteä ”voita tämä kisa, saat paikan” -sääntö palkitsee yhden onnistuneen päivän ja sitoo valinnan viikkojen päähän, vaikka kunto olisi siihen mennessä vaihtunut kokonaan.
• U23-etusija on nuoren urheilijan etu eikä rangaistus. Arvokisastartti omassa ikäluokassa on kehitykselle arvokkaampi kuin paikka maailmancupin lähtölistan hännässä.

Nämä perustelut kelpaavat kaikki. Ne eivät kuitenkaan kumoa sitä, että säännön vaikutus osuu juuri niihin kahteen viikonloppuun, jotka hiihdetään seuraavan kolmen viikon sisällä, ja että asiakirjan lukeminen on eri asia kuin sen tietäminen, että asiakirja on olemassa.

Yksi mittari, joka ratkeaa ennen Rukaa

Tämän voi mitata ilman tulkintaa. Julkaiseeko Hiihtoliitto ennen 27.11. omalla sivullaan lyhyen, selkokielisen tiivistelmän siitä, mitkä kilpailut avausjakson valinnat ratkaisevat, mikä kiintiö Rukalla on ja miten U23-etusija käytännössä toimii? Jos julkaisee, keskustelu valintojen hämäryydestä loppuu siihen. Jos ei, sama keskustelu käydään uudelleen Lahdessa, Tour de Skin kynnyksellä ja viimeistään ennen Falunin MM-kisoja – ja silloinkin kysymys on sama, vaikka koko kauden kalenteri onkin jo valmiiksi kaikkien nähtävillä.