Salibandymaila: pituus, flex, lapa ja säännöt

Salibandymaila on kenttäpelaajan ainoa väline, ja se muodostuu varresta, lavasta ja grippinauhasta. Sopivan mittainen maila yltää pystyssä seistessä navan ja rintalastan väliin, ja sääntöjen mukainen kokonaispituus on enintään 1140 millimetriä. Valinnassa ratkaisevat kolme asiaa: pituus, varren jäykkyys eli flex ja lavan muoto. Tälle sivulle on koottu mitat, mitoitustaulukot ja sääntörajat yhteen.

Suurin sallittu kokonaispituus	1140 mm
Suurin sallittu paino lavan kanssa	380 g
Varren suurin halkaisija	35 mm
Lavan suurin pituus	270 mm
Lavan korkeus	vähintään 72 mm, enintään 80 mm
Lavan suurin käyryys	30 mm
Grippiviivan merkintä	375 mm, sallittu vaihtelu 20 mm kumpaankin suuntaan
Ylipitkä maila	lupaa voi hakea yli 190 cm pitkä pelaaja
Maalivahdin maila	maalivahti ei saa käyttää mailaa
Lyhentäminen	sallittu vain varren yläpäästä

Minkä pituinen salibandymaila pitää olla?

Oikea mitta löytyy asettamalla maila pystyyn lattialle eteen: varren pään pitäisi osua navan ja rintalastan väliin. Noin 170–180 senttimetriä pitkälle pelaajalle se tarkoittaa 100–104 senttimetrin varsipituutta. Huomaa, että mailoja myydään sekä varsipituuden että kokonaispituuden mukaan, ja lapa lisää mittaan noin 8–10 senttimetriä.

Alla oleva taulukko noudattaa valmistajan omaa mitoitusohjetta, jossa luvut ovat varsipituuksia ilman lapaa.

Pelaajan pituus	Varren pituus ilman lapaa
110–120 cm	70–75 cm
120–130 cm	75–80 cm
130–140 cm	80–85 cm
140–150 cm	85–90 cm
150–160 cm	90–95 cm
160–170 cm	95–100 cm
170–180 cm	100–104 cm
yli 180 cm	104–110 cm

Taulukon viimeinen rivi on ristiriitainen itsensä kanssa. Se suosittelee yli 180-senttiselle pelaajalle 104–110 senttimetrin vartta, mutta merkitsee samalla, ettei yli 104 senttimetrin mittaa ole hyväksytty kansainvälisen kattojärjestön säännöissä. Ohje siis suosittelee mittaa, jota se itse kutsuu hyväksymättömäksi. Poikkeuslupaa voi hakea vasta yli 190 senttimetriä pitkä pelaaja, joten 180 ja 190 senttimetrin väliin jäävällä pelaajalla tuota reittiä ei ole.

Näin mittaat salibandymailan pituuden

Mailan pituus mitataan kokonaisuutena, eli varsi ja lapa yhdessä. Tuotetiedoissa esiintyy kuitenkin kaksi eri lukua: varsipituus ja kokonaispituus. Ero on suurempi kuin moni odottaa, sillä lapa kasvattaa mittaa 8–10 senttimetriä, ja sama maila voi siis näyttää olevan joko 96 tai 104 senttimetriä pitkä.

• Aseta maila pystyyn lattialle sukkasillaan tai pelikengissä seisten.
• Varren pään pitäisi osua navan ja rintalastan väliin. Nuorempi pelaaja voi aloittaa hieman pidemmällä mailalla, mutta ei rintakehää korkeammalla.
• Tarkista tuotekuvauksesta, kumpaa lukua myyjä käyttää. Materiaalisäännöissä määritellään, mikä mitta on se pituus, joka asiakkaalle ilmoitetaan, mutta pituuden painamista varteen ei vaadita.
• Jos olet kahden mitan välissä, ota pidempi. Vartta saa lyhentää, mutta vain yläpäästä.

Salibandymailan sallittu maksimipituus

Sääntöjen mukainen enimmäispituus on 1140 millimetriä eli 114 senttimetriä, ja siihen lasketaan mukaan lapa. Varren suurin sallittu halkaisija on 35 millimetriä, ja varren on oltava suora: kuormittamattomana sen pitää mahtua kahden 50 millimetrin päässä toisistaan olevan rinnakkaisen viivan väliin.

Pisimmille pelaajille on oma menettelynsä. Suomen Salibandyliiton ohjeen mukaan yli 190 senttimetriä pitkä pelaaja voi hakea lupaa tavanomaista pidemmän mailan käyttöön, ja hakemuslomake sekä toimintaohje pyydetään kansainväliseltä lajiliitolta. Liiton oma sivu ei kerro, kuinka pitkän mailan lupa enimmillään sallii, eikä se mainitse maksua tai voimassaoloaikaa — nämä kohdat jäävät siis hakuprosessin varaan.

Mailaa saa lyhentää, mutta ainoastaan varren yläpäästä. Lyhentäminen alapäästä eli varren ja lavan liitoskohdasta ei ole sallittua. Muu varren käsittely kuin lyhentäminen on kielletty, eikä sääntö erittele syytä.

Salibandymaila lapselle

Lapsellakin maila mitoitetaan navan ja rintalastan väliin, ja nuorempi pelaaja voi aloittaa hieman pidemmällä mailalla. Varsi ei kuitenkaan saa koskaan yltää rintakehää korkeammalle. Varsipituus 70–85 senttimetriä kattaa useimmat 110–140-senttiset lapset, ja lapsen mailaan kuuluu pehmeä varsi.

Kasvupyrähdys kannattaa ottaa huomioon: hieman pidempi maila on turvallisempi ostos kuin liian lyhyt, koska vartta voi lyhentää mutta ei pidentää. Muiden lasten välineiden mitoitukselle on omat ohjeensa, kuten lasten suksien pituus, hiihtosauvojen pituus ja lasten laskettelusukset.

Mitä salibandymailan flex eli jäykkyys tarkoittaa?

Flex kertoo millimetreinä, kuinka paljon varsi taipuu kuormitettuna. Mitä suurempi luku, sitä pehmeämpi varsi. Luku on painettu varteen, esimerkiksi muodossa 27 tai Flex 25. Pehmeä varsi auttaa kevyttä pelaajaa saamaan laukaukseen vauhtia, jäykkä varsi taas antaa voimakkaalle pelaajalle tarkkuutta.

Flex-luku	Luonne	Kenelle
30–36	pehmeä	juniorit, aloittelijat ja kevyet pelaajat
26–29	keskijäykkä	tekniset pelaajat ja harrastajat
23–25	jäykkä	painavat ja kokeneet pelaajat, joilla on kova laukaus

Valmistajan oma painotaulukko antaa alle 50-kiloiselle flexin 31–36, 50–70-kiloiselle 29–31 ja 70–90-kiloiselle 26–29. Taulukon viimeinen rivi on painettu muotoon ”alle 90 kg” ja antaa flexin 23–26, mikä on ristiriidassa edellisen rivin kanssa; kyse on ilmeisestä painovirheestä, jonka pitäisi tarkoittaa yli 90-kiloisia. Saman sivun kysymysosiossa 25 kuvataan jäykemmäksi kuin 29, mikä vastaa taulukon logiikkaa.

Flex-luku ei ole sama asia kuin se jäykkyysvaatimus, jonka lajin materiaalisäännöt asettavat. Säännöissä varren taipuma mitataan 300 newtonin kuormalla, ja 950–1140 millimetrin mittaiselta mailalta vaaditaan keskimäärin vähintään 23 millimetrin taipuma jäykimmässä suunnassa, eikä yksikään mittaustulos saa jäädä alle 17 millimetrin. Lyhyemmillä, 750–949 millimetrin mailoilla raja on vähintään 10 millimetriä eikä yksittäinen arvo saa alittaa kahdeksaa millimetriä. Myyntinumero ja sääntötesti kertovat siis kaksi eri asiaa.

Salibandymailan lapa ja sen sallittu käyryys

Lapa saa olla enintään 270 millimetriä pitkä ja 72–80 millimetriä korkea, ja sen paksuuden on oltava vähintään kahdeksan millimetriä. Käyryyden yläraja on 30 millimetriä, ja se mitataan lavan sisäpuolen korkeimmasta kohdasta mailan maatessa tasaisella alustalla. Lapa ei saa olla teräväreunainen.

Lavan taivuttaminen pitkittäissuunnassa on sallittua, mutta kaikki muu muokkaaminen ja käsitteleminen on kielletty. Lavan saa vaihtaa, jos uusi lapa on hyväksytty varren kanssa ja on samaa tuotemerkkiä, eikä uutta lapaa saa heikentää; eri merkkien varsien ja lapojen sekoittaminen ei ole sallittua. Liitoskohdan saa teipata, mutta teippi saa peittää näkyvästä lavasta korkeintaan kymmenen millimetriä.

Tässä kohtaa kaksi sääntöasiakirjaa mittaavat eri asioita, ja se kannattaa tietää ennen kuin vertaa lukuja keskenään. Pelisäännöissä puhutaan 30 millimetrin käyryydestä, kun taas materiaalisäännöissä lavalle on asetettu erilliset rajat: tunkeutumissyvyys enintään 20 millimetriä ja koveruuden syvyys enintään 12 millimetriä. Luvut eivät ole vaihtoehtoisia tapoja ilmaista samaa mittaa, vaan erillisiä vaatimuksia, jotka kaikki on täytettävä.

Mailan paino, materiaali ja hyväksymismerkinnät

Kokonainen maila lapoineen ja grippeineen saa painaa enintään 380 grammaa. Lavan päärakenteen ja uloimman pinnan on oltava kestomuovia ilman täyteaineita tai vahvikkeita, ja muita muoveja tai laminaatteja saa olla korkeintaan kolmannes lavan pinta-alasta. Yksittäisen tällaisen alueen suurin koko on viisi neliösenttimetriä, eivätkä ne koskaan saa olla se materiaali, joka osuu ensimmäisenä palloon tai toiseen mailaan.

Hyväksyntä näkyy useassa kohdassa mailaa. Lapaan pitää olla kohokuvioitu värjäämätön merkintä, jonka korkeus on vähintään viisi millimetriä, ja siinä esiintyvät sekä hyväksyntämerkki että tuotemerkin nimi. Varteen tulee tarra grippinauhan ja lavan kiinnityskohdan väliin: koko 37 x 15 millimetriä kahden millimetrin toleranssilla kumpaankin mittaan, väri turkoosi, ja tekstinä hyväksyntänumero sekä valmistusvuosi kahdella numerolla, esimerkiksi muodossa 105804/22. Lisäksi varteen on painettava hyväksynnän haltijan nimi, mieluiten varren takapuolelle.

Varren lyhentäminen, grippi ja teippaus

Grippiviiva on merkittävä vähintään 80 prosentin matkalta varren ympärysmittaa, ja sen on erotuttava taustaväristä. Grippiviivan leveys on vähintään kaksi ja enintään 40 millimetriä. Vaatimus koskee nimenomaan viivamerkintää, ei grippinauhan peittoa. Varteen saa lisätä teippiä grippiviivan yläpuolelle, kunhan tunniste- ja hyväksymismerkinnät jäävät näkyviin.

Grippinauhan saa jakaa kahteen tai useampaan osaan. Jos varren kaarresäde alittaa kuusi millimetriä, grippinauhan on peitettävä varren ylempi puolisko. Varren yläpää on suljettava nupilla, ja varren ylemmässä puoliskossa saa olla muukin muoto kuin pyöreä, esimerkiksi kuusi- tai kahdeksankulmainen.

Korkea maila: milloin tuomari viheltää?

Mailan lavan nostaminen yli lantiotason on kielletty takaheilahduksessa ennen pallon pelaamista ja etuheilahduksessa sen jälkeen, ja sama koskee myös valelaukauksia. Seuraamus on vapaalyönti. Lantiotasoksi katsotaan lantion korkeus suorana seistessä, eli raja on pelaajakohtainen eikä kiinteä senttimetrimitta.

• Korkea heilahdus ennen palloa tai sen jälkeen: vapaalyönti. Korkea heilahdus on kuitenkin sallittu, jos muita pelaajia ei ole lähellä eikä minkäänlaista vaaraa osumasta ole.
• Pallon pelaaminen tai pelaamisen yrittäminen polvitason yläpuolella millä tahansa mailan osalla tai jalalla: vapaalyönti. Reisikuoletus on kuitenkin sallittua, ja polvitasoksi katsotaan polvien korkeus suorana seistessä.
• Pallon pelaaminen lantiotason yläpuolella: pieni joukkuerangaistus.

Kyse on kolmesta erillisestä sääntökohdasta, ei yhdestä portaikosta. Lavan nostaminen yli lantiotason ja pallon pelaaminen polvitason yläpuolella johtavat kumpikin vapaalyöntiin, kun taas pallon pelaaminen lantiotason yläpuolella on pieni joukkuerangaistus. Korkean mailan käsittely vaihtelee lajeittain, ja jäällä pelattavan lajin vastaavat kohdat on koottu sivulle jääkiekon säännöt.

Mailan sääntöjenmukaisuus voidaan myös tarkistuttaa kesken ottelun. Kapteeni voi pyytää tarkistusta lavan käyryydestä, varren ja lavan yhdistelmästä, lavan muokkauksesta sekä hyväksymismerkinnöistä. Erotuomarit ovat velvollisia tarkistamaan nimenomaan lavan käyryyden; muiden varustepuutteiden osalta he päättävät itse toimenpiteistä. Pelikatkolla pyydetty tarkistus tehdään heti, ellei se aiheuttaisi kohtuutonta haittaa toiselle joukkueelle, jolloin se siirtyy seuraavaan katkoon. Vain yksi tarkistus joukkuetta kohden pelikatkossa on sallittu, ja tarkistuksen ajan toimitsijapöydän luona saavat olla vain kummankin joukkueen kapteenit ja tarkistettava pelaaja.

Maalivahdin maila

Maalivahdille ei ole olemassa omaa mailamallia, koska maalivahti ei saa käyttää mailaa lainkaan. Sääntö on kirjoitettu suoraan pelisääntöihin, ja lisäksi otteluun maalivahdiksi merkitty pelaaja ei saa samassa ottelussa pelata kenttäpelaajana mailan kanssa. Pakollinen varuste on sen sijaan kasvosuojus, jonka on oltava materiaalisääntöjen mukainen ja sen mukaisesti merkitty. Kypärä ja ohuet hanskat ovat sallittuja mutta eivät pakollisia, ja muita suojavarusteita maalivahti saa käyttää vapaasti, kunhan ne täyttävät materiaalisäännöt.

Säännöissä ei siis ole lainkaan maalivahdin mailaa koskevia mittoja, koska mailaa ei saa käyttää. Kaikki tämän sivun mitat koskevat kenttäpelaajan mailaa.