Juoksumaton SM jaettiin kutsukilpailussa – ensi kaudeksi tarvitaan avoin tulosraja

Suomen yleisurheilu jakoi lauantaina 31. lokakuuta 2026 ensimmäisen Suomen mestaruutensa juoksumatolla. Viiden kilometrin RunX-kisa juostiin Erottajan kuntosalilla Helsingissä, mestareiksi juoksivat Tuomas Heikkilä ja Ilona Mononen, ja ajat olivat kovia. Päätös antaa uudelle kilpailumuodolle SM-arvo oli oikea. Tapa, jolla mestaruus jaettiin, ei ollut: osallistujat valittiin kutsulistalta. Ensi kaudeksi tilalle tarvitaan avoin tulosraja.

Mitä Erottajalla oikeastaan jaettiin

Suomen Urheiluliitto kertoi omilla sivuillaan 2.10.2026, että SM-sarjoihin otetaan kahdeksan juoksijaa miehiin ja kahdeksan naisiin ja että valinnan tekevät liitto ja välinevalmistaja Technogym yhdessä ilmoittautuneiden joukosta. Ilmoittautuminen päättyi 22. lokakuuta ja startit vahvistettiin seuraavana päivänä. Palkintorahaa oli kullasta 1 000, hopeasta 600 ja pronssista 300 euroa. Yleisöä ei päästetty paikalle lainkaan, vaan kisa näkyi ainoastaan suoratoistona.

Itse kilpailu onnistui. Heikkilä juoksi 13.18,98 ja Mononen 15.17,69, ja Monosen aika nousi RunX:n maailmanlistan kärkeen. Miesten sarjan maaliin tuli kuusi juoksijaa ja naisten seitsemän. Kukaan ei kiistä, etteivätkö suoritukset olisi olleet päteviä. Kysymys on siitä, kuka sai yrittää.

Avoin reitti oli olemassa, se vain ohitettiin

RunX on World Athleticsin ja Technogymin yhdessä rakentama kilpailumuoto, jossa juostaan viisi kilometriä matolla. RunX:n oman sivuston mukaan kausi etenee kolmessa vaiheessa: karsinnat 23.10.2026–24.1.2027, alueelliset kilpailut 30.1.–28.2.2027 ja finaali 20.–21.3.2027. Kuka tahansa yli 18-vuotias voi rekisteröityä maksutta, juosta viisi kilometriä virallisessa keskuksessa ja päästä maailmanlistalle, ja parhaat etenevät eteenpäin. Finaalissa jaetaan 100 000 dollarin palkintopotti ja World Athleticsin vapaakortteja kansainvälisiin kilpailuihin.

Toisin sanoen laji, jolle Suomessa annettiin suljettu mestaruus, on maailmalla rakennettu nimenomaan avoimeksi. Virallisia RunX-keskuksia on Helsingin lisäksi muun muassa Lahdessa, Lohjalla ja Oulussa. Pääsyvaatimus maailmanlistalle on yksi juostu viisikilometrinen. Suomen mestaruuteen pääsyvaatimus oli kutsu.

Saman kisapäivän sisällä oli lisäksi ristiriita, jota on vaikea selittää. SM-sarjojen rinnalla juostiin kuntosarja, ja siihen juoksijat valittiin virallisissa RunX-keskuksissa tehtyjen suoritusten perusteella. Kuntoilija pääsi siis Erottajalle juoksemalla aikaa matolle. Suomen mestaruudesta kilpaillut pääsi sinne tulemalla valituksi. Kun harrastesarjalla on tulospohjainen reitti ja mestaruussarjalla ei, järjestys on käännetty väärin päin.

Ero on sitä kiusallisempi, kun muistaa, millä periaatteella suomalainen juoksu muuten toimii. Kotimaiset suuret juoksutapahtumat ottavat vastaan kenet tahansa, joka maksaa osallistumismaksun, ja Helsinki City Runin kaltaiset tapahtumat ovat rakentaneet koko olemassaolonsa sen varaan. Kun liitto siirtyy kuntosalille, se siirtyy samalla kutsuperiaatteeseen.

Liitto arvioi tittelin itsekin pienemmäksi

Yksi yksityiskohta kertoo enemmän kuin mikään muu: kisasta ei jaettu Kalevan maljan pisteitä. Se on tekninen ratkaisu, mutta sen sisältö on selvä. Liitto antoi tapahtumalle mestaruusarvon ja jätti sen samalla seurojen vuosikilpailun ulkopuolelle. Mestaruus kelpasi otsikkoon mutta ei pistetaulukkoon.

Yleisurheilussa mestaruus on harvinaisen painava sana. Kalevan kisojen mestaruus on monelle urheilijalle uran tärkein kotimainen saavutus, ja juuri siksi SM-kirjaimia ei pitäisi lainata uudelle formaatille ilman samoja sääntöjä, joilla ne muualla ansaitaan. Jos titteli on oikea, sen pitää kantaa myös pisteet. Jos se ei kanna pisteitä, kannattaa kysyä, miksi se kantaa kirjaimet.

Ajat eivät ole vertailukelpoisia, ja juuri siksi säännöt pitää kirjoittaa

Heikkilän voittoaika oli seitsemän sekuntia nopeampi kuin hänen paras tuloksensa radan 5 000 metrillä. Hän selitti sen itse Urheiluliiton sivuilla suoraan Matolla ei ole tuulta, ei kaarteita eikä taktiikkaa, ja vauhtia säädetään nupista. Kyseessä on oma laji, ei rata-ajan sisäversio.

Kyllä matolla on helpompi juosta kuin radalla tai tiellä, koska matolla juostessa ei ole ilmanvastusta

Hän

Se ei ole moite. Oma laji ansaitsee omat mestaruutensa aivan kuten maastojuoksu tai maantie. Mutta oma laji tarvitsee myös omat kirjatut sääntönsä: mikä on kilpailumatka, millä laitteella se juostaan, miten tulos todennetaan ja kuka saa osallistua. Kolmesta ensimmäisestä on sovittu RunX:n alustan kautta. Neljäs jätettiin auki, ja sen täytti kutsulista.

Mitä avoin tulosraja korjaisi

Korjaus on halpa. Urheiluliitto julkaisee ensi kaudeksi tulosrajan viidelle kilometrille, avaa osallistumisen kaikkiin virallisiin RunX-keskuksiin määrätyksi ajanjaksoksi ja ottaa SM-kisaan kahdeksan nopeinta. Mikään tässä ei vaadi uutta rahaa, uutta hallia eikä uutta sopimusta. Se vaatii yhden julkaistun numeron.

Kutsuperiaatteelle on silti tunnustettava hyvät perusteet. Ensimmäinen kausi on aina logistiikkaa: matot ovat rajallinen resurssi, kahdeksan juoksijan erä on laitteiden sanelema, ja uuden formaatin ensiesiintymisen halutaan näyttävän hyvältä. Liiton mukaan Suomi oli noin kahdenkymmenen maan joukossa, jotka saivat oikeuden järjestää oman maansa mestaruuskilpailut heti ensimmäisenä vuonna, ja tuo etumatka kannatti käyttää nopeasti ennen kevään 2027 finaalia. Nopea liike oli tässä aidosti arvokas.

Etumatka on kuitenkin kertaluonteinen etu, kutsuperiaate taas muuttuu tavaksi, jos sitä ei pureta heti. Yleisurheilun kotimainen kausi huipentuu kesällä ja kansainvälinen kausi Pekingin MM-kisoihin, joten maaliskuinen mattofinaali osuu kalenterissa kohtaan, jossa suomalaisilla kestävyysjuoksijoilla ei ole mitään menetettävää ja paljon voitettavaa. Juuri siksi siihen kannattaa päästää koko kenttä eikä kahdeksan nimeä.

Ensimmäinen mattomestaruus oli hyvä avaus ja huonosti rakennettu kilpailu. Toinen voi olla molempia paremmin, ja ero on yhden luvun kokoinen.