Katsoin taas vanhoja kisatallenteita ja jäin miettimään samaa kuin joka kausi: tuulikorjaus on tehnyt mäkihypystä lajin, jota ei voi seurata ilman laskinta. Hyppääjä lentää pisimmälle, katsomo hurraa, ja sitten taululle ilmestyy miinusmerkkinen luku joka pudottaa hänet neljänneksi.
Rukan kertoimilla yksi metri sekunnissa vastatuulta vie 11,70 pistettä. Myötätuulesta hyvitetään 17,55. Se tarkoittaa, että pelkkä tuulen kääntyminen voi siirtää hyppääjää kymmenen sijaa suuntaan tai toiseen ilman että hän tekee mitään eri tavalla.
Ymmärrän kyllä miksi järjestelmä otettiin käyttöön. Ennen sitä kisa saattoi ratketa sillä, kenen kohdalle sattui hyvä puuska, ja se oli vielä huonompi vaihtoehto. Pistelasku kokonaisuudessaan on selitetty aika hyvin täällä: https://suomenurheilu.fi/makihypyn-pisteet/
Silti väitän, että laji menetti jotain olennaista. Kun katsomossa ei voi tietää kuka johtaa ennen kuin tietokone on laskenut, kyseessä ei ole enää urheilu vaan tilinpäätös. Alppihiihdossa kello ratkaisee heti, mäkihypyssä pitää odottaa.
Mitä mieltä te olette – pitäisikö tuulikorjaus säilyttää sellaisenaan, keventää sitä vai palata aikaan ennen sitä?
Jätä vastaus