Kausi on paketissa, ja joka vuosi sama ilmiö: keväällä ensimmäisessä kisassa katsoo karttaa kuin ensimmäistä kertaa. Erityisesti kivi- ja kalliomerkit sekä kulkukelpoisuuden rasterit menevät sekaisin.
Merkkien perusselitykset löytyvät täältä, itse olen palannut tähän monta kertaa: https://suomenurheilu.fi/suunnistuskartan-merkit/
Olen kokeillut talvella sitä, että otan vanhan kartan ja käyn rastivälit läpi sohvalla ilman maastoa. Auttaa jonkin verran, mutta se ei korvaa sitä, että joutuisi tekemään päätöksen juosten.
Miten te pidätte kartanlukua yllä marraskuusta huhtikuuhun – vanhoja karttoja, hiihtosuunnistusta vai ei mitään?
Jätä vastaus