Susijengin MM-paikka ratkeaa marraskuussa, ei helmikuussa

Suomen koripallomaajoukkueella on jäljellä neljä ottelua matkalla ensi elokuun MM-kisoihin, ja kaksi niistä pelataan marraskuun lopussa. Väitän, että juuri nämä kaksi ratkaisevat Suomen paikan — ja että niistä tärkeämpi on se, jonka Susijengi pelaa kotonaan Espoossa maanantaina puoli viideltä iltapäivällä. Kellonaika kertoo tiivistetysti sen, mikä karsintajärjestelmässä on vialla ja mikä siinä on hyvää.

Lohko L on yhden pisteen levyinen

FIBA:n karsintasivun mukaan toisen kierroksen lohkossa L tilanne on tämä: Ranska 15 pistettä, Suomi 13, Slovenia 12, Ruotsi 12, Unkari 12 ja Viro 11. Pisteet kertyvät niin, että voitosta saa kaksi ja hävitystä ottelusta yhden, joten taulukko on tiiviimpi kuin se ensi silmäyksellä näyttää. Suomen ja neljäntenä olevan Ruotsin välissä on yksi piste, ja saman pisteen sisään mahtuu kolme maata.

Kolme parasta kuudesta pääsee MM-kisoihin, jotka pelataan Dohassa 27. elokuuta–12. syyskuuta 2027. Euroopan karsinnoissa on mukana 32 maata ja jaossa 12 paikkaa. Toinen sija kuuden maan lohkossa ei siis ole turvallinen asema vaan laskutoimitus, joka muuttuu jokaisen ottelun jälkeen. Susijengin otteluohjelma ja karsintojen rakenne on koottu omalle sivulleen, mutta se sivu kertoo vain mitä pelataan — ei sitä, missä kohtaa ratkaisu oikeasti tehdään.

Marraskuu tekee eron, helmikuu vain vahvistaa sen

Jäljellä olevat ottelut jakautuvat kahteen ikkunaan. Marraskuussa Suomi kohtaa perjantaina 27. päivä Slovenian vieraissa Celjessä ja maanantaina 30. päivä Viron kotonaan Espoossa. Helmikuussa vastaan tulevat Ruotsi vieraissa 25. päivä ja Slovenia kotona 28. päivä.

Kaikki neljä jäljellä olevaa vastustajaa ovat taulukossa Suomen alapuolella. Se tarkoittaa, että jokainen ottelu siirtää pisteitä suoraan kilpailijalta kilpailijalle, eikä yhtäkään niistä voi pitää varmana. Kaksi voittoa marraskuussa veisi Suomen asemaan, jossa helmikuun ottelut olisivat enää varmistelua. Kaksi tappiota kääntäisi asetelman päinvastaiseksi: paikka pitäisi silloin viedä helmikuussa juuri niiltä mailta, jotka sen siinä vaiheessa omistaisivat, ja toinen niistä otteluista pelattaisiin vieraissa.

Toisen kierroksen kaksi ensimmäistä ottelua kertovat, miksi tätä ei kannata pitää muodollisuutena. Suomi hävisi kotonaan Ruotsille 81–86 ja voitti sitten vieraissa Viron 96–67. Kotietu ei siis ole tässä lohkossa mikään automaatti, ja saman Viron kaataminen toiseen kertaan on helpompaa paperilla kuin kentällä.

Kotiottelu maanantaina puoli viideltä

Tässä kohtaa karsinta menee pieleen tavalla, johon suomalainen koripallo ei voi itse vaikuttaa. Suomen ainoa jäljellä oleva kotiottelu tänä syksynä alkaa FIBA:n kilpailusivun mukaan kello 16.30 maanantaina. Se on vuorokaudenaika, joka sulkee ulos juuri sen yleisön, jota laji eniten tarvitsee. Koululaiset ovat vielä koulussa tai matkalla sieltä. Työpäivä on monella kesken. Pääkaupunkiseudun ulkopuolelta tuleva perhe ei ehdi paikalle ilman, että koko päivä menee.

Koripalloliitto on tehnyt oman osuutensa. Liitto kertoi omilla sivuillaan avaavansa marraskuun kotiotteluiden ennakkolipunmyynnin jo 5. lokakuuta, eli markkinointiaikaa on ollut lähes kaksi kuukautta. Ongelma ei ole myynnin aloitus vaan kellonaika, jota liitto ei valitse. Kertovaa on sekin, että FIBA:n omalla kilpailusivulla ottelupaikkana lukee pelkkä Espoo ilman hallin nimeä, vaikka liitto on itse kertonut ottelun pelattavan Espoo Metro Areenassa.

Ikkuna osuu lisäksi keskelle sarjakausia. NBA:n runkosarja ja yhdysvaltalainen yliopistokausi ovat marraskuun lopussa täydessä käynnissä, ja juuri siellä pelaavat Suomen kansainvälisesti tunnetuimmat nimet: Lauri Markkanen Utah Jazzissa ja Miikka Muurinen Arkansasin yliopistossa. Karsintaikkuna on rakennettu lajin suurimpien sarjojen päälle, ja sama kalenteri ratkaisee myös sen, mitä otteluista suomalaisille näytetään ja milloin.

Vastapuoli, joka on syytä myöntää

Ikkunajärjestelmää on helppo moittia, mutta se kannattaa tehdä rehellisesti. Ennen ikkunoita karsinnat pelattiin pääosin kesällä, ja Suomen kaltainen maa sai kotiyleisönsä eteen muutaman arvo-ottelun vuodessa. Nyt kotiotteluita on enemmän ja ne ovat kalenterissa vuosia etukäteen, mikä on juuri se, mitä pienemmät liitot ovat vuosikymmeniä pyytäneet.

Ikkunat ovat myös syy siihen, että Virosta tulee Espooseen aito karsintaottelu eikä harjoitusottelu. Ja samaan ikkunaan sitominen on kilpailullisesti perusteltua: kun lohkon kaikki ottelut pelataan samoina päivinä, kukaan ei pääse pelaamaan ratkaisuaan muiden tulokset tiedossaan. Nämä ovat oikeita perusteluja, eikä niitä kumoa se, että yksi ottelu osuu huonoon kohtaan viikkoa.

Maanantai-iltapäivä on silti hinta, jota ei tarvitsisi maksaa. Ikkunan sisällä on kaksi ottelupäivää ja useita mahdollisia alkamisaikoja, ja lohkon muut ottelut on sijoitettu eri kellonaikoihin. Kun lohko on yhden pisteen levyinen ja kotiottelut ovat vähissä, valinta kahden alkamisajan välillä ei ole tekninen yksityiskohta vaan osa karsinnan lopputulosta.

Mitä tästä pitäisi seurata

Kaksi asiaa. Ensinnäkin marraskuun ikkunaa kannattaa kohdella sinä, mitä se on: kauden tärkeimpänä kahtena otteluna, ei välietappina kohti helmikuuta. Toiseksi Koripalloliitolla on jatkossa yksi konkreettinen vaatimus vietävänä FIBA:n suuntaan, ja se on kotiotteluiden alkamisaika. Kun karsintakalenteri on sidottu vuosiksi eteenpäin, alkamisaika on käytännössä ainoa muuttuja, josta kotiliitto voi vielä neuvotella.

Marraskuun 30. päivä on tämän karsinnan tärkein päivä suomalaiselle koripallolle. Se ei johdu vastustajan tasosta vaan siitä, että se on ainoa jäljellä oleva ottelu, jossa Suomi saa oman yleisönsä selkänsä taakse ennen kuin paikat alkavat olla jaettu. Kellonaika ei ole Koripalloliiton valinta. Se, täyttyykö halli siitä huolimatta, on.