Maastohiihdon A-maajoukkueessa on 20 nimeä, mutta kotimaisia näytön paikkoja vain kaksi
Suomen Hiihtoliitto nimesi maastohiihdon A-maajoukkueeseen 20 hiihtäjää, kun mäkihypyssä nimiä on kymmenen ja yhdistetyssä kahdeksan. Kotimaisia kilpailuviikonloppuja ehtii ennen maailmancupin avausta kuitenkin vain kaksi, ja sen jälkeen Suomen cup on tauolla yli seitsemän viikkoa. Kolumni esittää, että liiton on joko kavennettava ryhmää tai lisättävä joulukuulle kotimainen kilpailuviikonloppu – ja kerrottava, mitä A-maajoukkuepaikka käytännössä takaa.
Maastohiihdon kotimainen kilpailukausi alkaa Vuokatissa 31. lokakuuta, ja kauden ensimmäinen kysymys ei koske latua vaan laskutoimitusta. Suomen Hiihtoliitto kertoi 4.5.2026 nimenneensä maastohiihdon A-maajoukkueeseen kaksikymmentä hiihtäjää, kahdeksan naista ja kaksitoista miestä. Saman tiedotteen mäkihyppyjoukkueessa on kymmenen urheilijaa ja yhdistetyn joukkueessa kahdeksan.
Luku ei ole itsessään väärä. Väärässä suhteessa on se, mitä kotimainen kalenteri ehtii luvata noille kahdellekymmenelle ennen kuin maailmancup alkaa Rukan avausviikonlopulla 27. marraskuuta.
Kaksikymmentä nimeä, kaksi näytön viikonloppua
Hiihtoliiton oman kilpailukalenterin mukaan Suomen cupissa hiihdetään kaudella 2026–2027 kuusi viikonloppua: Vuokatti 31.10.–1.11.2026, Ruka 21.–22.11.2026, Vantaa 16.–17.1.2027, Iisalmi 5.–7.2.2027, Taivalkoski 3.–4.4.2027 ja Rovaniemi 9.–11.4.2027. Ennen maailmancupin avausta niistä ehditään ajaa kaksi.
Ne kaksi ovat lisäksi ohjelmaltaan kapeat. Vuokatin avauskisojen järjestäjän ohjelmassa on lauantaina naisten ja miesten sprintit vapaalla ja sunnuntaina viestit – eli avausviikonloppuna ei hiihdetä yhtään henkilökohtaista matkakilpailua. Toinen testiviikonloppu ajetaan Rukalla viikkoa ennen kuin sama hiihtostadion avaa maailmancupin.
Kahden avausviikonlopun jälkeen kotimainen sarja on tauolla yli seitsemän viikkoa. Seuraava osakilpailu hiihdetään Vantaalla vasta tammikuun puolivälissä, ja kauden kaksi viimeistä viikonloppua huhtikuussa, kun maailmancup-kausi on jo päättynyt. Kauden toinen SM-viikonloppu osuu siis ajankohtaan, jolla ei ole enää mitään tekemistä arvokisavalintojen kanssa.
Alkutalven kaksi viikonloppua eivät myöskään ole keskinään samanarvoisia. Vuokatissa hiihdetään sprintti ja viesti, Rukalla taas kilpaillaan samalla stadionilla, jolla maailmancup avataan viikkoa myöhemmin. Käytännössä marraskuun Ruka on siis yhtä aikaa viimeinen näytön paikka ja kenraaliharjoitus, ja se tekee siitä yhden ainoan viikonlopun, jonka varaan alkukauden valinnat nojaavat. Yhden viikonlopun kelivirhe, sairastuminen tai suksivalinta painaa silloin enemmän kuin koko kesän harjoittelu.
Tästä seuraa kaksi asiaa. Maailmancupin alkukauden ryhmä valitaan hyvin ohuen kotimaisen näytön perusteella. Ja se hiihtäjä, joka jää marraskuussa ryhmän ulkopuolelle, ei pääse kotimaassa korjaamaan asemaansa ennen tammikuun puoliväliä.
Liitto on kirjoittanut periaatteen auki toisaalla
Mäkihypyn päävalmentaja Lauri Hakola perusteli samassa toukokuisessa tiedotteessa oman joukkueensa kokoa sillä, että ryhmä on mitoitettu niin, että sille pystytään tarjoamaan uskottava ja korkeatasoinen tuki. Yhdistetyn päävalmentaja Antti Kuisma kertoi samassa yhteydessä, että haastajaryhmän ja Hopeasompa-ryhmien kokoa kasvatetaan ja harjoitusryhmiä rakennetaan Lahteen ja Kuopioon, koska nuorten säännöllinen nousu maajoukkueeseen ratkaisee jatkuvuuden.
Nämä ovat kaksi eri vastausta samaan kysymykseen: kuinka monelle urheilijalle liitto pystyy antamaan sen, mitä maajoukkuepaikka lupaa. Maastohiihdossa vastaus on kirjoitettu toisin päin. Ryhmä etenee High Performance Team -konseptilla uuden päävalmentajan Joakim Abrahamssonin johdolla, huippu-urheilujohtajana toimii Petter Kukkonen, ja tavoitteet ulottuvat Falunin MM-kisoista Lahden vuoden 2029 MM-kisoihin ja vuoden 2030 olympialaisiin. Joukkueen kokoa ei perustella tuen määrällä vaan tavoitteen pituudella.
Liiton omassa rakenteessa haastajaporras on olemassa jo nyt. Maastohiihdon maajoukkuekokonaisuuteen kuuluvat A-ryhmän lisäksi muun muassa GRK Lahti 2029 -ryhmä, U20- ja U18-joukkueet sekä Kainuun prikaatin urheilukoulun talvilajiryhmä. Kysymys ei siis ole siitä, pitäisikö nuorille rakentaa polku – se on rakennettu. Kysymys on siitä, kummalla portaalla rajallinen valmennus- ja huoltoresurssi tuottaa juuri nyt enemmän.
Tämä ei ole väite siitä, että joku nimetyistä kahdestakymmenestä olisi väärä valinta. Kyse on siitä, mitä nimi listalla käytännössä tuottaa, kun kotimaisia kilpailuja on alkukaudesta kaksi viikonloppua ja maailmancupin maapaikkoja vielä vähemmän.
Kolme vastaväitettä, jotka kestävät
Laajan ryhmän puolesta voi sanoa kolme asiaa, ja ne on otettava vakavasti.
- Kotimainen sarja ei ole ainoa kilpailupaikka. Alkukaudella hiihdetään myös Scandinavian cupia ja FIS-kilpailuja, ja maajoukkueryhmä kilpailee ja harjoittelee maailmancup-kiertueella. Väite siitä, ettei kilpailuja olisi lainkaan, olisi liian jyrkkä.
- Laaja A-ryhmä on tietoinen investointi. Jos tavoite on Lahden MM 2029 ja vuoden 2030 olympialaiset, pohjan kaventaminen juuri nyt olisi vastoin sitä samaa jatkuvuusperiaatetta, jonka liitto on yhdistetyssä kirjannut auki.
- Kalenteri ei ole pelkästään liiton valinta. Järjestäjät, lumitilanne ja huhtikuun SM-kisat muokkaavat sitä, ja kevään painotus on osin sitä, missä ja milloin Suomessa on varmasti ladut ja yleisöä.
Väitteet ovat päteviä, mutta ne eivät poista epäsuhtaa. Ne siirtävät sen toisaalle: jos ryhmä on laaja tarkoituksella, liiton on kerrottava, mitä A-maajoukkuepaikka takaa. Montako maailmancupin starttia, millainen huolto, kuinka monta leiriä. Niin kauan kuin sitä ei sanota ääneen, kahdenkymmenen nimeän lista on lupaus, jonka kokoa kukaan ulkopuolinen ei pysty tarkistamaan.
Kumpi päästä korjataan
Vaihtoehtoja on kaksi, ja molemmat ovat tehtyissä. Ensimmäinen on kaventaa A-ryhmä siihen kokoon, jonka maailmancupin maapaikat ja kotimainen kalenteri oikeasti kantavat, ja siirtää vapautuva tuki haastajaryhmään – siis juuri se ratkaisu, jonka liitto on jo valinnut mäkihypyssä ja yhdistetyssä. Toinen on jättää ryhmä laajaksi ja lisätä joulukuulle yksi kotimainen kilpailuviikonloppu, jotta ulkopuolelle jääneillä on näkyvä reitti takaisin ennen tammikuuta.
Kolmas vaihtoehto on nykyinen, ja se on näistä huonoin: laaja ryhmä ja ohut alkutalven kalenteri, jolloin osa nimistä on listalla ilman kilpailua, jossa paikan voisi ansaita.
Mittari on yksinkertainen, ja se nähdään jo ennen vuodenvaihdetta. Jos selvästi yli puolet nimetyistä kahdestakymmenestä on ehtinyt maailmancupin lähtöviivalle ennen Tour de Skiä, ryhmän koko on oikea ja tämän kolumnin huoli turha. Jos ei ole, kysymys ei ole enää mielipide vaan laskutoimitus.
