Lajiliittojen yllätysmiljoonat kuuluvat rahastoon, eivät ensi vuoden budjettiin

Helsingin kaupunginhallitus päätti 19. lokakuuta 2026 ostaa itselleen Urheiluhallit Oy:n ja Mäkelänrinteen Uintikeskus Oy:n osakkeet. Kaupungin pöytäkirjassa se on yksi pykälä kolmenkymmenen muun joukossa. Urheilun puolella se tarkoittaa jotain paljon harvinaisempaa: neljätoista urheilutoimijaa, niiden joukossa yksitoista lajiliittoa, sai kerralla yli 2,6 miljoonaa euroa rahaa, jota yksikään niistä ei ollut budjetoinut eikä oikeastaan tiennyt omistavansa.

Yle kertoi 26.10.2026, että osakekirjat olivat olleet pankissa lainan vakuutena ja että osa niistä löytyi varastosta. Omistus oli lepänyt paikallaan lähes seitsemänkymmentä vuotta. Nyt se on rahaa, ja rahasta pitää päättää. Tämän kolumnin kanta on, että se kuuluu Olympiarahastoon eikä ensi vuoden toimintabudjettiin — ja että päätös pitää tehdä tänä talvena eikä kevään kokouskierroksella.

Mitä kaupunki osti ja mitä liitot myivät

Urheiluhallit Oy perustettiin 1959, ja se pyörittää kahdeksaa toimipistettä Helsingissä: Kallio, Kontula, Malmi, Mäkelänrinne, Pasila, Siltamäki, Töölö ja Vuosaari. Niistä seitsemässä on uimahalli, eli yhtiö vastaa merkittävästä osasta koko pääkaupungin uimahalliverkkoa. Sen verkkoon kuuluvat muun muassa Kallion uimahalli, Kontulan uimahalli ja Vuosaaren uimahalli.

Kaupunki ei ole ollut yhtiössä sivustakatsoja aiemminkaan. Helsingin oman konsernikatsauksen mukaan se omisti syyskuussa 2025 Urheiluhallit Oy:stä 51,3 prosenttia ja Mäkelänrinteen Uintikeskus Oy:stä 66,7 prosenttia. Kaupan kohteena oli siis se vajaan 49 prosentin vähemmistö, jota urheilujärjestöt olivat pitäneet käsissään yhtiön perustamisesta asti. Määräysvalta ei vaihtanut omistajaa, vaan selkeni.

Juuri siksi kaupan urheilupoliittinen sisältö ei ole kaupungin päässä vaan liittojen. Kaupunki sai hallinnollisen selkeyden. Liitot saivat käteistä, ja käteinen on niille paljon harvinaisempi tavara.

Summat ovat valtiolle pieniä ja liitoille valtavia

Mittasuhteet kannattaa sanoa auki, koska ne ratkaisevat koko kysymyksen. Uimaliitto ja Koripalloliitto saavat yhteensä lähes 544 000 euroa. Käsipalloliiton osuus on lähes 363 000 euroa, kun liiton vuosibudjetti on noin 1,6 miljoonaa euroa — eli kertapotti vastaa lähes neljännestä koko vuoden toiminnasta. Painonnostoliitto ja Painiliitto saavat kumpikin yli 181 000 euroa.

Näille liitoille summa ei ole lisäbudjetti vaan poikkeustila. Ja juuri poikkeustilassa raha katoaa helpoimmin: se täyttää ensin ne aukot, jotka ovat olleet auki vuosia, ja on parin tilikauden päästä poissa ilman että kukaan osaa osoittaa, mitä sillä saatiin. Painiliiton puheenjohtaja Pekka Paavola sanoi Ylen haastattelussa saman asian suoraan: ”Normaalissa toimintataloudessa tuollainenkin summa voisi huveta nopeasti.”

Rahaston logiikka on epämukava, mutta se on oikea

Olympiakomitea perusti Olympiarahaston vuonna 2018, ja sitä hoitaa Suomen Urheilun tukisäätiö. Rahaston perusajatus on ankara: pääomaan ei kosketa, ja urheilua tuetaan vain tuotoilla. Valtio on sitoutunut kaksinkertaistamaan rahastoon kerätyn yksityisen rahan kahdenkymmenen miljoonan euron rajaan asti, kahden miljoonan euron erinä. Ylen mukaan kaksinkertaistus koskee sijoituksia vuoden 2027 loppuun, jolloin Painiliiton 181 000 euroa olisi rahastossa noin 362 000 euroa.

Tämä on koko päätöksen ydin. Kyseessä on kertaluonteinen omaisuuserä, jollaista ei synny uudelleen: seitsemänkymmenen vuoden takainen osakeomistus myydään vain kerran. Ainoa käytössä oleva päätös, joka tekee siitä kaksi kertaa niin suuren, on sijoittaa se rahastoon ennen kuin ikkuna sulkeutuu. Mikään toimintabudjetin rivi ei tarjoa sataa prosenttia tuottoa alle kahdessa vuodessa.

Rahasto myös osuu siihen kohtaan, jossa pienten lajien raha tekee eniten. Ensimmäiset apurahat jaettiin Urheilugaalassa tammikuussa 2026, ja nuorten urheilijoiden apurahat on suunnattu vuosina 2005–2011 syntyneille. Se on täsmälleen se ikäluokka, jonka ensimmäiset aikuisten arvokisat ovat Los Angelesin kesäolympialaiset 2028 ja sitä seuraavat kierrokset.

Vastapuoli on vahvempi kuin se kuulostaa

Rahastointia vastaan on kolme kunnollista perustetta, eikä yksikään niistä ole tekosyy.

• Tuotto on pieni. Jos vain tuottoja saa käyttää, 181 000 euron pääoma antaa vuodessa muutaman tuhannen euron. Sillä ei palkata valmentajaa eikä viedä joukkuetta arvokisoihin, kun taas sama summa käytettynä ostaa kokonaisen leirikauden heti.
• Akuutti tarve on todellinen. Liitolle, jonka vuosibudjetti on 1,6 miljoonaa euroa, kolmensadan kuudenkymmenen tuhannen euron potti on vastaus kysymyksiin, jotka ovat auki nyt. Liitolla on velvollisuus myös niille urheilijoille, jotka kilpailevat tällä kaudella eivätkä 2030-luvulla.
• Omistus oli alun perin jäsenten. Osakkeet olivat liittojen ja viime kädessä niiden seurojen omaisuutta. Rahaston vuosituotto ei valu seuratasolle samalla tavalla kuin suora tuki, ja seuratason puute on suomalaisen urheilun kipein kohta.

Ensimmäiseen vastaan on silti vaikea argumentoida, kun pääoman kaksinkertaistuminen on itsessään tuotto, jota mikään markkina ei anna. Kahteen jälkimmäiseen on rehellinen vastaus olemassa: liiton ei tarvitse valita kaikkea tai ei mitään. Potin voi jakaa niin, että valtaosa menee rahastoon ja selkeästi rajattu osuus käytetään nimettyyn, kertaluonteiseen hankkeeseen, josta liitto kertoo etukäteen mitä sillä tavoitellaan. Mitä ei saa tehdä, on sulauttaa potti yleiskatteiseen toimintaan ilman päätöstä.

Mittari on kalenteri, ei puhe

Käsipalloliiton toiminnanjohtaja Päivi Mitrunen kertoi Ylelle, että liiton hallitus ja liittokokous käsittelevät asian loppuvuoden aikana. Se on oikea tahti. Kevääseen venyvä valmistelu ei ole, koska kaksinkertaistuksen aikaikkuna ei jousta liittojen kokouskalenterin mukaan.

Hyvä mittari tälle päätökselle on yksinkertainen ja tarkistettavissa: kuinka moni yhdestätoista lajiliitosta on tehnyt kirjatun päätöksen rahan käytöstä ennen vuoden 2027 loppua, ja kuinka moni kertoo sen julkisesti. Liitot pyytävät joka vuosi julkista rahaa julkisin perustein. Sama avoimuus kuuluu rahaan, joka tuli ilman että kukaan ehti sitä pyytää.

Kaupungin puoli kaupasta on helppo arvioida: täysi omistus tekee Urheiluhallien kahdeksasta toimipisteestä yksiselitteisesti kaupungin liikuntapolitiikan välineen, eikä siitä ole uimareille haittaa. Liittojen puoli on paljon vaikeampi, koska se on vapaaehtoinen. Yksi hyvä päätös talvella 2026–2027 kantaa pidemmälle kuin yksikään avustushakemus, jonka samat liitot täyttävät ensi vuonna.