Olen hiihtänyt kuntoladuilla kymmenisen vuotta ja pisin matkani on ollut 42 kilometriä. Nyt kaverit puhuvat koko ajan Pirkan Hiihdosta ja siitä yhdeksästäkympistä, ja alan epäillä onko tuo oikeasti mielekäs tavoite vai pelkkä suoritusmerkintä.
Katsoin järjestäjän omat tiedot läpi, ja matka on oikeasti pitkä: maali suljetaan kello 20.30 ja yksi huoltopiste matkan varrella jo 18.30. Eli jos vauhti ei riitä, matka katkeaa muutenkin kuin omaan päätökseen. Huoltopisteitä on kaksitoista, joten nälkään ei jää, mutta aikarajat pakottavat pitämään tauot lyhyinä.
Toinen puoli on hinta ja aika. Pelkkä ilmoittautuminen on kymppejä, siihen päälle matkat ja majoitus, ja harjoittelu vie koko talven. Samalla rahalla ja ajalla hiihtäisi kolme lyhyempää tapahtumaa eri paikkakunnilla.
Pisin matka suomalaisissa kuntohiihdoissa on toisaalta myös se, mikä niistä tekee kuntohiihtoja eikä kilpailuja. Jokainen maaliin tullut saa saman mitalin, eikä kukaan kysy aikaa. Sitä on vaikea saada 42 kilometristä.
Mitä mieltä olette: kannattaako tavoitteeksi ottaa yhdeksänkymppinen, vai onko fiksumpaa hiihtää kolme viisikymppistä hyvässä kunnossa? Lisätietoa itse tapahtumasta: https://suomenurheilu.fi/finlandia-hiihto/
Jätä vastaus