Tämä kysymys tulee vastaan joka kerta, kun joku nuori suomalainen alkaa kiinnostaa isompia seuroja.
NCAA tarjoaa koulutuksen, näkyvyyden ja ison yleisön, ja amerikkalaiseen varaustilaisuuteen on sieltä lyhyempi matka. Toisaalta peliaika ei ole taattua, kausi on lyhyt ja kesällä harjoitellaan ilman kilpailuja.
Euroopassa taas pelataan ympäri vuoden aikuisia vastaan, mutta nuori voi jäädä penkille kovassa seurassa tai hukkua lainasopimusten kierteeseen. Oma suosikkiesimerkkini siitä, miten valinta tehdään nykyään, on koottu tänne: https://suomenurheilu.fi/miikka-muurinen/
Minusta ratkaisee se, kuinka valmis pelaaja on fyysisesti. Jos runko kestää aikuisten sarjan heti, Eurooppa kehittää nopeammin. Jos ei kestä, yliopistovuodet ovat turvallisempi tie.
Mikä on teidän mielestänne oikea järjestys, ja onko Suomessa esimerkkejä kumpaankin suuntaan?
Jätä vastaus