Katsoin uudestaan Milano-Cortinan normaalimäen kisan. Eero Hirvonen lähti ladulle kymmenentenä 36 sekuntia kärjen takana ja tuli pronssille. Hiihto-osuus oli kentän nopein.
Hieno suoritus, mutta se kertoo myös jotain lajin tasapainosta. Jos 36 sekuntia kurotaan kymmenellä kilometrillä kiinni, mäkiosuus on käytännössä lämmittelyä.
Hirvosen koko ura on tässä hyvä esimerkki, ja se on koottu tänne: https://suomenurheilu.fi/eero-hirvonen/
Minusta pistekerrointa pitäisi muuttaa niin, että hyvä hyppy tuottaisi isomman aikaedun. Muuten yhdistetty valuu hiihtokisaksi, jossa mäki vain arpoo lähtöjärjestyksen.
Vai onko tämä juuri se, mikä tekee lajista jännittävän – että kisa on auki maaliin asti?
Jätä vastaus