Rangaistuslaukaus jääkiekossa ja jalkapallossa – näin säännöt eroavat

Rangaistuslaukaus on jääkiekon ankarin yksittäinen seuraamus: hyökkääjä saa lähteä keskiympyrästä yksin maalivahtia vastaan, koska maalintekotilanne vietiin häneltä sääntöjen vastaisesti. Jalkapallossa vastaava tilanne ratkaistaan rangaistuspotkulla rangaistuspotkupisteeltä. Molemmissa lajeissa kyse on saman periaatteen soveltamisesta, mutta suoritustapa, maalivahdin velvollisuudet ja rikkeiden seuraukset eroavat toisistaan enemmän kuin moni arvaa.

	Jääkiekko	Jalkapallo
Nimitys	Rangaistuslaukaus (penalty shot)	Rangaistuspotku (penalty kick)
Säännön kohta	IIHF:n sääntökirjan artikla 24	IFAB:n pelisääntöjen sääntö 14
Aloituspaikka	Keskusympyrän aloituspiste	Rangaistuspotkupiste
Suorittaja	Vastustajan valmentajan tai kapteenin nimeämä kenttäpelaaja	Selvästi nimetty pelaaja
Kiekkoa tai palloa saa koskea	Vain kerran etenevällä suorituksella	Vain kerran, kunnes toinen pelaaja koskee
Irtokiekko tai paluupallo	Ei maalia, paitsi tolpan tai rimansa kautta maalivahdista sisään	Pallo pysyy pelissä, jos se jää kentälle
Maalivahdin side	Maalialueella kunnes suorittaja koskee kiekkoon	Maaliviivalla kunnes palloa potkaistaan

Sivu kertoo, milloin rangaistuslaukaus tuomitaan, miten se suoritetaan ja mitä tapahtuu, jos suorituksessa rikotaan. Erikseen käydään läpi se, miksi voittomaalikilpailu ei ole sama asia kuin rangaistuslaukaus, vaikka molemmissa lähdetään yksin maalivahtia vastaan.

Milloin jääkiekossa tuomitaan rangaistuslaukaus

IIHF:n sääntökirjan mukaan rangaistuslaukauksen tarkoitus on palauttaa maalintekomahdollisuus, joka menetettiin vastustajan rikkeen takia. Perustilanne on tarkkaan rajattu: pelaaja on keskialueella tai hyökkäysalueella, hänellä on kiekko hallinnassa, hänen ja maalivahdin välissä ei ole yhtään vastustajaa, ja häneen rikotaan takaapäin niin että kohtuullinen maalintekomahdollisuus menetetään.

Kolme yksityiskohtaa ratkaisee tuomion useammin kuin itse rike. Ensinnäkin erotuomari ei vihellä peliä poikki heti, vaan vasta kun hyökkäävä joukkue menettää kiekon hallinnan — rikottu pelaaja saa siis pelata tilanteen loppuun. Toiseksi, jos rikottu pelaaja säilyttää kiekon ja saa silti kohtuullisen maalintekopaikan, rangaistuslaukausta ei tuomita, vaan rikkeestä annetaan tavallinen rangaistus. Kolmanneksi kiinniotto, jossa kosketus tulee ensin ja kaatuminen vasta sen jälkeen, tuomitaan kiinnipitämisen tai estämisen pienenä rangaistuksena eikä rangaistuslaukauksena.

Rangaistuslaukaus voidaan tuomita myös muissa sääntökirjan erikseen luettelemissa tilanteissa, kuten silloin kun maali siirretään tahallaan paikaltaan tai kun maalivahdin takana olevaan tyhjään maaliin matkalla oleva kiekko estetään luvattomasti. Näissä tapauksissa ratkaisu perustuu siihen, että maali olisi syntynyt ilman rikettä.

Näin jääkiekon rangaistuslaukaus suoritetaan

Erotuomari ilmoittaa tuomion perusteen, ja suorittajan nimi kuulutetaan yleisölle. Kiekko asetetaan keskusympyrän aloituspisteeseen. Vihellyksen jälkeen suorittajan on pidettävä kiekkoa jatkuvasti liikkeessä kohti vastustajan maaliviivaa: suoritus päättyy siihen hetkeen, kun kiekkoa on lauottu, se on ylittänyt maaliviivan tai se pysähtyy. Pysähtynyttä kiekkoa ei saa hakea uudelleen.

• Irtokiekosta ei voi tehdä maalia. Ainoa poikkeus on kiekko, joka kimpoaa tolpasta tai rimasta, sen jälkeen maalivahdista ja siitä maaliin.
• Lacrosse-tyyppinen nosto on sallittu, kunhan kiekko ei nouse olkapäätason yläpuolelle eikä sitä kanneta maalin riman korkeudella.
• Täyskäännös eli spin-o-rama on kielletty, ja erotuomari keskeyttää suorituksen, jos sellainen tehdään.
• Molempien joukkueiden pelaajat siirtyvät suorituksen ajaksi kaukalon laidoille omien vaihtoaitioidensa eteen.

Suorittajaa ei valitse erotuomari eikä rikottu pelaaja itse, vaan rikkomattoman joukkueen valmentaja tai kapteeni. Valittavan on oltava kenttäpelaaja, joka ei ole kärsimässä rangaistusta, ja valinta ilmoitetaan erotuomarille. Sitä ei saa enää muuttaa. Suoritukseen kulunutta aikaa ei lasketa varsinaiseen peliaikaan eikä jatkoerän aikaan.

Maalivahdin säännöt ja rikkeiden seuraukset

Rangaistuslaukausta vastaan saa puolustaa vain joukkueen nimetty maalivahti tai varamaalivahti — kentällä olevaa kenttäpelaajaa ei voi asettaa maalille. Maalivahdin on pysyttävä maalialueellaan siihen asti, kunnes suorittaja koskee kiekkoon. Rangaistun joukkueen sallitaan vaihtaa maalivahtia, ja vaihdettu maalivahti jää peliin seuraavaan katkoon asti. Jos maalivahti oli nostettu kentältä ennen tuomiota, hän saa palata ennen suoritusta.

Maalivahdin rikkeistä seuraa porrastettu rangaistus. Ensimmäisestä sääntörikkomuksesta laukaus uusitaan ilman lisärangaistusta, toisesta tulee käytösrangaistus ja uusinta, ja kolmannesta tuomitaan ottelurangaistus ja maali. Maalin tahallinen siirtäminen paikaltaan, mailan heittäminen tai kypärän riisuminen suorituksen aikana johtavat suoraan maaliin.

Myös muiden kuin maalivahdin rikkeet on kirjattu auki. Jos vastustajan pelaaja, valmentaja tai taustahenkilö häiritsee suoritusta niin että se epäonnistuu, laukaus uusitaan ja joukkue saa joukkuerangaistuksen. Jos taas suorittavan joukkueen pelaaja auttaa suoritusta luvattomasti, maalia ei hyväksytä ja joukkue saa joukkuerangaistuksen. Katsomosta heitetty esine johtaa uusintaan.

Mitä rangaistuslaukauksen jälkeen tapahtuu

Jos maali syntyy, rikkonut pelaaja ei kärsi erikseen rangaistusta — ellei alkuperäinen rike ollut iso rangaistus tai käytösrangaistus. Kaksoispienestä pelaaja istuu vain kaksi minuuttia. Rangaistukset eivät siis katkea rangaistuslaukauksesta syntyneeseen maaliin samalla tavalla kuin tavallisessa ylivoimatilanteessa. Jos samassa katkossa tuomitaan kaksi rangaistuslaukausta, niistä voi syntyä vain yksi maali: jos ensimmäinen menee sisään, toista ei suoriteta, mutta sen taustalla ollut rangaistus kirjataan silti.

Aloituspaikka riippuu lopputuloksesta. Maalin jälkeen peli jatkuu keskiympyrästä. Jos laukaus ei tuota maalia, aloitus tehdään sillä päätyalueen aloituspisteellä, jonka alueella suoritus tehtiin. Sama logiikka toistuu myös paitsiotilanteiden aloituspaikoissa: aloitus siirtyy sinne, missä sääntörikkomus tapahtui.

Jalkapallon rangaistuspotku: sääntö 14

IFAB:n pelisäännöissä rangaistuspotku tuomitaan, kun pelaaja tekee suoran vapaapotkun arvoisen rikkeen omalla rangaistusalueellaan ja pallo on pelissä. Rajaus on tiukempi kuin yleensä luullaan: pelin ollessa poikki tehty rike ei koskaan johda rangaistuspotkuun. Jos puolustaja aloittaa kiinnipitämisen rangaistusalueen ulkopuolella ja jatkaa sitä alueen sisällä, erotuomarin on tuomittava rangaistuspotku.

Suoritus on kuvattu yksityiskohtaisesti. Pallon on oltava paikallaan niin, että osa siitä koskettaa rangaistuspotkupisteen keskikohtaa tai on sen yläpuolella, ja myös maalitolppien, riman ja verkon on oltava liikkumatta. Suorittaja on nimettävä selvästi, ja pallo on potkaistava eteenpäin — kantapääpotku on sallittu, jos pallo liikkuu eteenpäin. Suorittaja ei saa koskea palloon uudelleen ennen kuin joku toinen pelaaja on koskenut siihen. Muiden pelaajien on oltava vähintään 9,15 metrin päässä rangaistuspotkupisteestä, sen takana, kentän sisällä ja rangaistusalueen ulkopuolella.

Maalivahdin on pysyttävä maaliviivalla tolppien välissä kasvot suorittajaan päin siihen asti, kunnes palloa potkaistaan, ja potkun hetkellä ainakin osan toisesta jalasta on kosketettava maaliviivaa, oltava sen tasalla tai sen takana. Maalivahti ei saa häiritä suorittajaa epäurheilijamaisesti, esimerkiksi viivyttämällä potkua tai koskemalla tolppiin, rimaan tai verkkoon.

Rikkeet rangaistuspotkussa ja niiden seuraukset

Rike	Maali syntyy	Maalia ei synny
Suorittaja tai hänen joukkuetoverinsa rikkoo	Potku uusitaan	Epäsuora vapaapotku puolustajille
Maalivahti rikkoo	Maali hyväksytään	Uusinta, jos rike selvästi vaikutti suorittajaan; torjunnasta aina uusinta
Maalivahdin joukkuetoveri rikkoo	Maali hyväksytään	Potku uusitaan
Molempien joukkueiden pelaajat rikkovat	Potku uusitaan	Potku uusitaan
Maalivahti ja suorittaja rikkovat yhtä aikaa	Suorittaja varoitetaan	Epäsuora vapaapotku puolustajille

Maalivahdin rikkeistä annetaan ensimmäisellä kerralla huomautus ja myöhemmistä varoitus. Laiton harhautus suorituksen aikana johtaa suorittajan varoitukseen, ja jos potkun ottaa joku muu kuin nimetty suorittaja, varoituksen saa potkaissut pelaaja. Jos suorittaja koskee palloon uudelleen ennen toista pelaajaa, tuomitaan epäsuora vapaapotku — tai suora vapaapotku, jos kyse oli käsivirheestä.

Puolivälin tai jatkoajan päättyessä potkun suorittamiseen ja loppuun viemiseen annetaan lisäaikaa. Rangaistuspotkukilpailu eli voittajan ratkaiseminen rangaistuspotkupisteeltä ei kuulu sääntöön 14, vaan se on oma menettelynsä.

Rangaistuslaukauskilpailu on eri asia

Suomeksi samaa sanaa käytetään kahdesta eri asiasta, ja ero kannattaa pitää mielessä. Ottelun aikana tuomittu rangaistuslaukaus on rangaistus rikkeestä. Rangaistuslaukauskilpailu eli voittomaalikilpailu taas ratkaisee tasatuloksen jatkoerän jälkeen, eikä se liity rikkeeseen lainkaan.

IIHF:n sääntökirjan jatkoerää käsittelevän artiklan mukaan voittomaalikilpailussa molemmat joukkueet nimeävät viisi eri suorittajaa, jotka laukovat vuorotellen, ja maalivahdin saa vaihtaa jokaisen suorituksen jälkeen. Jos tilanne on viiden suorituksen jälkeen yhä tasan, jatketaan pareittain kunnes ratkaisu syntyy. Lopputulokseen kirjataan vain ratkaiseva maali, ei kaikkia kilpailussa syntyneitä. Itse suoritustekniikka noudattaa samoja sääntöjä kuin ottelun aikainen rangaistuslaukaus.

Jatkoerän muoto riippuu ottelusta: alkusarjassa pelataan enintään viisi minuuttia kolmella kenttäpelaajalla ja maalivahdilla, pudotuspeleissä kymmenen minuuttia, ja arvokisojen finaalissa jatketaan niin kauan kuin tarvitaan. Käytännössä tämä tarkoittaa, että voittomaalikilpailuun päädytään arvokisojen alkusarjassa huomattavasti useammin kuin mitalipeleissä.