Liigan uudistus ratkeaa B-sarjassa – yksi nousija ei riitä
Liigan sarjauudistuksen urheilullinen puoli on tehty hyvin: playoutit poistettiin ja putoajat ratkaisee 64 ottelun symmetrinen runkosarja. Taloudellinen puoli vetää vastakkaiseen suuntaan, sillä yhteiset tulot jaetaan 80/20 ylemmän ja alemman tason kesken eikä putoavalle seuralle ole tyynyrahaa. Kun tähän yhdistetään yksi nousupaikka vuodessa, avoin sarja voi hiljalleen sulkeutua uudelleen. Tulonjaon tarkastelu pitäisi tehdä ennen luvattua kahden tai kolmen vuoden aikataulua.
Jääkiekon SM-liiga pelaa kautta, jonka sarjataulukko piirtää suomalaisen sarjajärjestelmän uusiksi. Urheilulliselta osaltaan uudistus on tehty huolellisesti, ja kevään 2026 päätös pudottaa playoutit pois oli koko paketin paras yksittäinen ratkaisu. Taloudelliselta osaltaan uudistus nojaa yhteen lukuun, jota kukaan ei ole vielä joutunut puolustamaan käytännössä: kahteenkymmeneen prosenttiin.
Urheilulliset päätökset ovat uudistuksen vahvin osa
Liigan yhtiökokous päätti 27.11.2025, että kaudesta 2027–28 alkaen pelataan kahdella sarjatasolla: ylemmässä 14 joukkuetta ja alemmassa 10. Tasojen välillä liikutaan suorin nousuin ja putoamisin, eli joka kevät ylemmän sarjan heikoin putoaa ja alemman paras nousee. Joukkuemääriä luvattiin tarkastella uudelleen kahden tai kolmen vuoden kuluttua.
Siirtymäkauden ratkaiseva yksityiskohta päätettiin vasta myöhemmin. Yle kertoi 13.3.2026, että Liigan hallitus luopui playout-sarjoista kokonaan ja että putoajat määräytyvät suoraan runkosarjan perusteella. Alkuperäisessä mallissa sijat 13–16 olisivat pelanneet paikoistaan. Liigan urheilujohtaja Jussi Markkanen perusteli muutosta sillä, että seurojen urheilujohtajilta tuli selvä signaali: playout olisi tarjonnut takaportin joukkueelle, joka pelasi heikomman runkosarjan.
Perustelu kestää tarkastelun, koska tämän kauden runkosarja on poikkeuksellisen pätevä mittari. Liigassa pelaa 17 joukkuetta, ja jokainen kohtaa jokaisen muun neljä kertaa, kaksi kertaa kotona ja kaksi vieraissa. Se tarkoittaa 64 ottelua joukkuetta kohden ja 544 runkosarjaottelua, eli suurinta runkosarjaa Liigan historiassa. Taulukko on tällä otannalla symmetrinen tavalla, johon suomalainen pääsarja ei ole aiemmin yltänyt. Kun mittari on näin tasapuolinen, muutaman ottelun playout-sarja olisi vain lisännyt satunnaisuutta siihen kohtaan, jossa sitä vähiten tarvitaan.
Raha kulkee eri suuntaan kuin säännöt
Sääntöpuoli siis palkitsee pitkää kautta. Rahapuoli tekee päinvastoin. Liigan yhteiset tulot, kuten tv-raha ja vedonlyöntisopimus, jaetaan uudessa mallissa niin, että ylempi sarjataso saa 80 prosenttia ja alempi 20. Ylemmällä tasolla potti jaetaan tasan, alemmalla jakoon vaikuttavat kriteerit kuten menestys.
Luvut kannattaa laskea auki. Tasan jaettuna 80 prosenttia neljäntoista kesken on noin 5,7 prosenttia yhteispotista joukkuetta kohden. Alemmalla tasolla kymmenen joukkuetta jakaa 20 prosenttia, eli keskimäärin kaksi prosenttia. Ero on lähes kolminkertainen, ja se syntyy yhden kevään sarjataulukosta.
Samaan aikaan putoavalle seuralle ei ole luvattu tyynyrahaa, eli pehmennystä pudotuksen ensimmäiselle vuodelle. Lisäksi pudotuspelien vanha tulonjakomalli purettiin jo kaudesta 2026–27 alkaen: jokainen seura pitää omat lipputulonsa ja Liiga perii kulukorvauksia pudotuspelien järjestämisestä. Putoava seura menettää siis samana keväänä kaksi asiaa kerralla, ylemmän tason tulo-osuuden ja pääsyn siihen pudotuspelituloon, jota se ennen jakoi muidenkin kanssa.
Yksi hissipaikka vuodessa on uudistuksen kapein kohta
Alemmalle tasolle tulee kymmenen joukkuetta: Liigan kolme heikointa ja Mestiksen seitsemän parasta. Sieltä noustaan yksi joukkue vuodessa. Keväällä 2027 pudonneelle seuralle se tarkoittaa, että paluu ylös vaatii alemman tason voittamista yhdeksää muuta vastaan, eikä se ole missään sarjassa muodollisuus.
Hybridimalli vetää samaan suuntaan. Kaudesta 2027–28 alkaen omistaminen ja pelaaminen eriytetään, eikä liigaosaketta enää vaadita, vaan sarjassa voi pelata maksullisella vuosilisenssillä. Uudelle tulijalle se madaltaa kynnystä, mikä on hyvä. Pudonneelle seuralle se tarkoittaa, ettei mikään omistus enää sido sitä ylempään tasoon, jos paluu venyy. Avoimuus, joka päästää sisään, päästää myös ulos.
Tässä kaksi päätöstä alkavat vetää eri suuntiin. Lähes kolminkertainen tuloero ja yksi hissipaikka vuodessa ovat yhdessä rakenne, jossa pudonneen seuran budjetti kutistuu nopeammin kuin sen mahdollisuus palata kasvaa. Jos sama seura jää alas kahdeksi tai kolmeksi kaudeksi, ero ylempään tasoon ei pienene vaan kasvaa. Juuri sillä mekanismilla avoin sarja voi vuosien mittaan sulkeutua uudelleen, vaikka säännöissä lukee nousu ja putoaminen.
Alemman tason kokoonpano kertoo, kuinka suuresta rakennustyöstä on kyse. Mestiksessä pelaa tällä kaudella yhdeksän joukkuetta, joista seitsemän parasta siirtyy uuteen sarjaan. Käytännössä koko toinen sarjataso kootaan siis uudelleen samalla kertaa, ja samaan aikaan kolmatta sarjaporrasta vasta rakennetaan. Uusi rakenne ei siis peri valmista kakkossarjaa, vaan sen on synnytettävä sellainen.
Kolme vastaväitettä, jotka on otettava vakavasti
- Raha kulkee sinne, missä se ansaitaan. Tv- ja vedonlyöntitulot syntyvät ylimmän tason otteluista, ja tasajako kahden tason kesken siirtäisi tuloa seuroille, jotka eivät ole sitä tuottaneet. Se myös heikentäisi kannustinta nousta.
- Alempi taso ei jää pimentoon. MTV kertoi 17.6.2026 jatkavansa Liiga-kiekon näyttäjänä kevääseen 2032 saakka, ja sopimus kattaa molempien sarjatasojen ottelut. Näkyvyys, joka yleensä tappaa kakkossarjan, on tässä uudistuksessa sovittu etukäteen — eikä se ole itsestäänselvyys, sillä kotimaisen kiekon näkyvyys on muuten pirstaloitunut usealle palvelulle.
- Turvaverkko on oikeasti olemassa. Liiga sitoutui lunastamaan alemmalle tasolle siirtyvän seuran liigaosakkeen, jonka arvoksi on ilmoitettu 2,2 miljoonaa euroa, jos seura haluaa siitä luopua. Pakko luopua ei ole. Yhdelläkään aiemmalla suomalaisella pudotuksella ei ole ollut vastaavaa järjestelyä.
Kolmas kohta on painavin, mutta se ratkaisee eri ongelman kuin se, josta tässä on kyse. Osakkeen lunastus auttaa seuraa, joka haluaa ulos. Se ei auta seuraa, joka haluaa takaisin.
Mitä tästä pitäisi seurata
Liiga lupasi tarkastella joukkuemääriä kahden tai kolmen vuoden päästä. Tulonjaon tarkastelu pitäisi irrottaa siitä aikataulusta ja tehdä aikaisemmin, koska joukkuemäärä on kosmeettinen kysymys verrattuna siihen, toimiiko tikapuu lainkaan. Sarjaporras, jossa alas on helppo pudota ja ylös lähes mahdoton palata, ei ole avoin sarja vaan hitaasti sulkeutuva.
Mittari on yksinkertainen ja se saadaan nopeasti. Jos keväällä 2027 pudonneista seuroista yksikään ei palaa ylemmälle tasolle kolmen ensimmäisen kauden aikana, 80/20 on ensimmäinen asia, joka pitää avata uudelleen. Urheilullinen osa uudistuksesta on tehty niin hyvin, että olisi vahinko kaataa se tulonjakoon.
