Tunnustan heti alkuun, että katson arvokisasuunnistukset nykyään niin, että tv-lähetys on auki mutta katse on GPS-seurannassa.
Syy on yksinkertainen. Televisiokuva näyttää maastossa juoksevan ihmisen, ja metsässä kaikki näyttävät juoksevan yhtä kovaa. Seurannasta näkee sen mikä lajissa oikeasti ratkaisee: kuka valitsi minkä reitin ja missä kohtaa ero syntyi. Kartan merkit kannattaa opetella ensin, niistä on koottu selitykset tänne https://suomenurheilu.fi/suunnistuskartan-merkit/
Tv-lähetys on kyllä parantunut vuosi vuodelta, ja selostajat osaavat avata reittivalintoja. Silti kamera on aina väärässä paikassa, koska kukaan ei tiedä etukäteen mistä kärki tulee.
Minusta tämä on laji, joka on rakennettu väärin televisiota varten. Sprinttisuunnistus kaupungissa toimii, mutta pitkä matka metsässä ei toimi kuvana ollenkaan.
Katsotteko te seurantaa vai lähetystä? Ja pitäisikö arvokisoissa panostaa enemmän seurantagrafiikkaan kuin kameroihin, vai pilaako se sen vähänkin jännityksen mitä lähetyksessä on?
Jätä vastaus