Vanha totuus sanoo, että Suomi tuottaa maalivahteja. Kaudella 2026-27 NHL-organisaatioissa on kuitenkin 13 suomalaista puolustajaa ja vain kahdeksan maalivahtia.
Lista on kiinnostava myös siksi, että se ei noudata varausjärjestystä ollenkaan. Rasmus Ristolainen varattiin kahdeksantena vuonna 2013 ja on pelannut 820 ottelua. Niko Mikkola varattiin viidennellä kierroksella numerolla 127 ja on kaksinkertainen Stanley Cup -voittaja. Nikolas Matinpaloa ei varattu lainkaan, ja hänellä on jo 95 NHL-ottelua.
Koko kaarti on koottu taulukkoon tuolla https://suomenurheilu.fi/suomalaiset-nhl-puolustajat/ sivulla, ja sen lukeminen kannattaa, koska se osoittaa miten ohut kärki on: Miro Heiskasen 346 pistettä on lähes sata enemmän kuin kenelläkään toisella.
Minusta tästä seuraa kaksi asiaa. Ensinnäkin suomalainen puolustajakoulutus toimii määrällisesti paremmin kuin uskotaan. Toiseksi se tuottaa nimenomaan puolustavia puolustajia, ei pistemiehiä – Heiskanen on poikkeus, ei sääntö.
Onko se ongelma vai ei? Puolustavalla puolustajalla on NHL:ssä pidempi ura ja pienempi riski, mutta hän ei koskaan ole se pelaaja, jonka ympärille joukkue rakennetaan.
Pitäisikö suomalaisessa juniorivalmennuksessa tietoisesti rohkaista puolustajia hyökkäämään enemmän, vai onko nykyinen linja oikea?
Jätä vastaus