Suunnistuskauden loppupuolella tulee aina sama keskustelu treeneissä: mikä karttamerkki pettää useimmiten.
Oma vastaukseni on pienet korkeuskäyräerot loivassa maastossa. Kartalla kumpare ja kuoppa näyttävät selkeiltä, mutta hakkuulla, jossa näkyvyys on kymmenen metriä ja maa on epätasainen, niitä on maastossa viisi kappaletta eikä yksikään näytä siltä miltä kartalla.
Toinen vaikea ryhmä ovat kasvillisuusmerkit. Vihreän eri sävyt tarkoittavat eri kulkukelpoisuutta, mutta se mikä on kartantekijän mielestä hidaskulkuista, on eri asia kesäkuussa ja lokakuussa. Sama kartta, sama merkki, eri maasto.
Merkit on käyty läpi kohtuullisen kattavasti tuolla https://suomenurheilu.fi/suunnistuskartan-merkit/ sivulla, ja se kannattaa lukea läpi vaikka olisi suunnistanut kaksikymmentä vuotta – itse huomasin ainakin kaksi merkkiä, joita olin tulkinnut väärin.
Minusta suurin ongelma ei kuitenkaan ole merkkien määrä vaan se, ettei niitä opeteta kunnolla. Uusi suunnistaja saa kartan käteen ja lähtee, ja merkit opitaan virheiden kautta.
Mikä merkki on teillä useimmin johtanut harhaan, ja miten olette oppineet lukemaan sen oikein?
Jätä vastaus