Luin tänään läpi Mestiksen oman pelaamistapasivun ja jäin miettimään yhtä lukua. Sarjassa pelaa yhdeksän joukkuetta, ja kaudesta 2027-28 alkaen Liigan järjestämään sarjaan siirtyy niistä seitsemän. Eli kahdeksan joukkuetta yhdeksästä pelaa pudotuspelit, ja vain yhdeksänneksi jäävän kausi päättyy runkosarjaan.
Neljä parasta menee suoraan välieriin. Sijat 5-8 pelaavat puolivälierät pareilla 5-8 ja 6-7, ja molempien parien voittajat saavat paikkansa. Vieläkin pidemmälle mennään siinä, että puolivälierien häviäjät pelaavat keskenään vielä yhden paras seitsemästä -sarjan seitsemännestä paikasta.
Kun kuusinkertaista 48 ottelun runkosarjaa vedetään syyskuusta maaliskuuhun ja sen lopputulos karsii pois yhden joukkueen, tuntuu että kierrosten 10-40 merkitys on aika ohut. Sarjataulukon kärkipäässä on toki kiinni se, pääseekö suoraan välieriin vai joutuuko puolivälieriin, mutta se ei ole sama asia kuin putoamisen pelko.
Toisaalta ymmärrän ratkaisun. Kyseessä on siirtymäkausi uuteen sarjajärjestelmään, eikä kenenkään etu ole että puolet sarjasta on toukokuussa valmiiksi hengiltä. Lisenssiehtojen täyttäminen on sitä paitsi oma kynnyksensä, eli pelkkä sarjasija ei riitä kenellekään.
Marras-joulukuun koko ohjelma ja kierros kierrokselta etenevä kalenteri löytyvät sivulta https://suomenurheilu.fi/mestis-otteluohjelma-2026-2027/ , ja siitä näkee hyvin miten tiiviiksi joulukuu on ahdettu.
Mitä mieltä olette: tekeekö seitsemän paikan jako runkosarjasta pelkän harjoittelujakson, vai onko kärkinelikon ja puolivälierien raja riittävä syy pelata täysillä marraskuussa?
Jätä vastaus