Matilda Castren kertoi syyskuun lopussa lopettavansa uransa 31-vuotiaana. Kesällä 2021 hän oli ensimmäinen suomalainen, joka voitti turnauksen Pohjois-Amerikan LPGA-kiertueella, ja samana vuonna hän varmisti Euroopalle voiton Solheim Cupissa ja voitti Euroopan-kiertueen kisan Turussa.
Se vuosi oli suomalaisen naisgolfin paras ikinä, eikä lähellekään ole sen jälkeen tultu. Castren oli LPGA-kiertueen vakionimi vuosina 2020-2024 ja pelasi tänä vuonna enää kolme LPGA-kisaa.
Minua kiinnostaa se, mitä tästä seuraa. Kun yksi pelaaja kantaa lajin näkyvyyttä kokonaan yksin, hänen lopettamisensa näkyy heti mediassa ja sponsoreissa. Juniorit näkevät sen myöhemmin.
Miesten puolella on oma tarinansa menossa kiertuekorttien ympärillä, siitä on kirjoitettu täällä https://suomenurheilu.fi/oliver-lindell/ ja se osoittaa hyvin, kuinka ohut raja on pääsarjan ja haastajakiertueen välissä.
Toiset sanovat että laji ei tarvitse tähteä vaan rakenteen, ja että Castrenin menestys oli joka tapauksessa yksittäistapaus. En ole ihan samaa mieltä. Tähti on se, joka saa vanhemmat viemään lapsen kentälle.
Kuka teidän mielestänne on seuraava suomalainen naisgolfari, joka pääsee pysyvästi kansainväliselle huipulle – ja mitä lajiliiton pitäisi tehdä toisin?
Jätä vastaus