Ella Junnila – korkeushypyn Suomen ennätysnainen

Ella Junnila on suomalainen korkeushyppääjä, joka on pitänyt lajinsa kotimaista kärkipaikkaa hallussaan jo yli puoli vuosikymmentä. Hänen nimissään on naisten korkeushypyn Suomen ennätys 197, EM-hallipronssi Toruńista ja arvokisafinaalipaikkoja sekä halleissa että ulkoradoilla. Tälle sivulle on koottu hänen uransa vaiheet kausi kaudelta, ennätykset, valmentajat ja perhetausta – sekä suorat vastaukset niihin kysymyksiin, joihin julkista tietoa ei yksinkertaisesti ole.

Perustiedot	Ella Junnila
Laji	Korkeushyppy
Seura	Tampereen Pyrintö
Valmentaja	Tia Hellebaut (kaudesta 2026 alkaen)
Suomen ennätys	197, Turku 18.6.2024
Paras hallitulos	196, Toruń 7.3.2021
Arvokisamitali	EM-hallipronssi 2021
Hakaurheilija	numero 361 (25.8.2025)

Kuka Ella Junnila on

Junnila on korkeushyppääjä, joka edustaa Tampereen Pyrintöä. Hän nousi aikuisten kärkeen poikkeuksellisen nuorena: kaudella 2019 hän voitti 22-vuotiaiden EM-pronssin ja aikuisten Suomen mestaruuden, paransi Suomen ennätyksen lukemiin 195 ja hyppäsi syyskuussa Dohan maailmanmestaruuskilpailuissa. Heinäkuussa 2019 hänet nimettiin Suomen Superliiga-joukkueeseen.

Siitä lähtien hän on ollut Suomen korkeushypyn vakionimi kaikissa arvokisoissa, joihin maalla on ollut edustaja. Ura on kuitenkin ollut myös katkonainen: nilkkavammat ovat keskeyttäneet kokonaisia kausia, ja valmennussuhde on vaihtunut kolmesti.

Suomen ennätys 197 ja tie sinne

Ensimmäisen kerran Junnila kirjoitti nimensä ennätyslistalle kesällä 2019, kun hän ylitti 195. Seuraava askel tuli hallikaudella 2021.

Toruńin hallien EM-kilpailuissa 7.3.2021 hän ylitti 180, 185, 189 ja 192 ensimmäisillä yrityksillään, 194 kolmannella ja lopuksi 196 heti ensimmäisellä. Tulos oli Suomen ennätys ulkoradat mukaan lukien, se riitti EM-pronssiin ja se ylitti samalla Tokion olympialaisten tulosrajan. Suomen Urheiluliiton mukaan kyseessä oli hänen lapsuudesta asti tavoittelemansa ensimmäinen aikuisten arvokisamitali: ”Olen haaveillut aikuisten arvokisamitalista pienestä pitäen.”

Nykyinen ennätys syntyi kolme vuotta myöhemmin kotimaassa. Turun Paavo Nurmen stadionilla 18.6.2024 Junnila ylitti 197 ensimmäisellä yrityksellä ja paransi omaa 196:ttaan. Hallikisojen paras tulos on edelleen Toruńin 196.

Kausi	Tulos	Missä
2019	195	Suomen ennätys ensimmäisen kerran
2021	196	Toruńin hallien EM, 7.3.2021
2024	197	Paavo Nurmen stadion, Turku 18.6.2024

Arvokisat ja parhaat sijoitukset

Junnilan arvokisatase on suomalaisittain vahva: finaalipaikka on tullut sekä halli- että ulkoratakisoissa, ja mitali kerran.

Vuosi	Arvokisa	Sijoitus ja tulos
2019	22-vuotiaiden EM	pronssi
2019	MM, Doha	osallistui
2021	Hallien EM, Toruń	3. – 196
2021	Olympialaiset, Tokio	karsinta
2022	MM-karsinta	osallistui
2023	MM, Budapest	13. finaalissa – 190
2024	EM, Rooma	5. – 193
2026	EM, Birmingham	10. – 188

Budapestin MM-kisoissa 2023 finaalipaikka ratkesi 25. elokuuta, ja kaksi päivää myöhemmin Junnila ylitti finaalissa 190 ja sijoittui 13:nneksi. Rooman EM-kisoissa 9.6.2024 hän löysi hyppyvireensä ja nousi viidenneksi tuloksella 193 – sijoitus, joka on hänen paras ulkoratojen arvokisatuloksensa.

Kausi 2026: uusi valmentaja ja EM-finaali Birminghamissa

Kausi 2026 alkoi tammikuussa, kun Suomen Urheiluliitto kertoi 29.1.2026 Nissenin tulosta liiton kumppaniksi ja Junnilasta yrityksen yhteistyöurheilijaa.

Ulkoratakausi avautui Białystokissa Puolassa 31.5.2026. Junnila ylitti 190 ja oli toinen; 180 senttimetristä ylöspäin kaikki korkeudet menivät ensimmäisillä yrityksillä, mutta 193 jäi ylittämättä. Voiton vei ukrainalainen Irina Gerastshenko tuloksella 196. Kolme päivää myöhemmin Turun Paavo Nurmi Gamesissa 3.6.2026 tuloksena oli 191.

Kauden päänäytös oli Birminghamin EM-kilpailujen korkeushyppyfinaali elokuussa 2026. Junnila ylitti 183 ensimmäisellä ja 188 kolmannella yrityksellä, mutta 192 jäi. Sijoitukseksi tuli kymmenes, jaettuna kyproslaisen Elena Kulichenkon kanssa. Kilpailun voitti ukrainalainen Jaroslava Mahutshih tuloksella 197.

Finaalin jälkeen Junnila kuvasi kisaa teknisesti onnistuneeksi: ”Juoksu rullasi tosi kivasti.” Hän muistutti myös, että yhteistyö uuden valmentajan, belgialaisen Tia Hellebautin kanssa oli vasta alussa.

Olemme päässeet tekemään yhteistyötä Tian kanssa vasta yhden harjoituskauden, ja se on ollut aika rikkonainen

Hän

Valmentajat ja harjoittelu

Toruńin mitalikaudella 2021 Junnilan valmentajina toimivat Jouko Kilpi ja Mikko Rummukainen. Kaudesta 2026 alkaen valmentajana on ollut Tia Hellebaut. Mitalikauden 2021 taustalla oli poikkeuksellisen ehjä harjoituskausi – hän kertoi tuolloin jättäneensä koko talvella väliin vain kaksi ja puoli harjoitusta. Kausi 2026 oli tässä suhteessa päinvastainen, ja Junnila itse kutsui harjoituskautta rikkonaiseksi.

Vammat ovat katkaisseet kausia

Nilkka on ollut Junnilan uran toistuva ongelma. Kesällä 2019 hän nyrjäytti nilkkansa Euroopan Superliigassa, oli lähes kolme viikkoa ilman hyppyjä ja palasi kilpailemaan 22-vuotiaiden SM-kisoissa Porvoossa 30.8.2019, missä mestaruus irtosi tuloksella 165.

Hallikausi 2023 päättyi 7.2.2023 nilkan nivelsidevammaan. Syksyllä 2025 hän julkaisi 19.9.2025 oman tiedotteen siitä, mistä nilkkavammassa oli kyse ja miten sitä oli hoidettu.

• 2019: nilkan nyrjähdys Euroopan Superliigassa, noin kolme viikkoa ilman hyppyjä
• helmikuu 2023: nilkan nivelsidevamma päätti hallikauden
• syyskuu 2025: oma tiedote nilkkavammasta ja sen hoidosta

Perhe: äiti hyppäsi myös EM-pronssille

Junnilan äiti on Ringa Ropo-Junnila, joka voitti pituushypyn EM-hallipronssia Haagissa 1989. Kun Ella Junnila hyppäsi Toruńissa 2021 pronssille, hän toisti käytännössä äitinsä saavutuksen samassa arvokisassa.

Isästä, mahdollisesta puolisosta tai seurustelusta ei ole julkisesti vahvistettua tietoa lajiliiton tai muiden ensisijaisten lähteiden sivuilla, eikä niitä arvailla tällä sivulla.

Kotimaiset kisat ja seuraura

Kotimaassa Junnila on voittanut muun muassa hallien SM-kullan 18.2.2024 tuloksella 182. Kalevan kisoissa 28.8.2021 hän oli lähellä kisaennätystä; Kalevan kisat on edelleen kotimaan kauden päätapahtuma, johon hänen kaltaisensa arvokisaurheilijan kesä usein huipentuu. Kesällä 2025 hän valmistautui kotikisoihin yhdessä muun muassa aitajuoksija Reetta Hurskeen kanssa.

Elokuussa 2025 Junnilasta tuli hakaurheilija numero 361. Status myönnetään, kun urheilija on kerännyt 20 pistettä kansainvälisistä arvokisoista, maaotteluista tai SM-kisoista; Junnilan 20 pistettä täyttyivät Ruotsi-ottelun korkeushypyn voitosta.

Kausi kaudelta

Junnilan ura jakautuu selvästi kolmeen jaksoon: nopeaan nousuun 2019–2021, vammojen rikkomaan välivaiheeseen 2022–2025 ja uuden valmennussuhteen kauteen 2026.

Kausi	Kauden kulku
2019	22-vuotiaiden EM-pronssi, aikuisten SM-kulta, Suomen ennätys 195, MM-kisat Dohassa ja paikka Superliiga-joukkueessa
2020	Kausi avattiin Jyväskylässä 7.7.2020; kasvanut vauhti toi haastetta ponnistukseen, ja heinäkuun kisoissa ennätys oli useamman kerran lähellä
2021	EM-hallipronssi ja Suomen ennätys 196 Toruńissa, olympiakarsinta Tokiossa ja kisaennätyksen tuntumaan yltänyt suoritus Kalevan kisoissa
2022	190 Banská Bystricassa 15.2.2022 eli talven kotimainen kärkitulos, toinen sija Madridissa 2.3.2022 ja MM-karsinta heinäkuussa
2023	Hallikausi katkesi nilkan nivelsidevammaan helmikuussa; kesällä 192 Sottevillessä ja finaalipaikka Budapestin MM-kisoissa
2024	Hallien SM-kulta 182, viides sija Rooman EM-kisoissa tuloksella 193 ja Suomen ennätys 197 Turussa
2025	Hakaurheilijaksi numero 361 Ruotsi-ottelun voitolla; syyskuussa oma tiedote nilkkavammasta
2026	Uusi valmentaja Tia Hellebaut, 190 Białystokissa, 191 Paavo Nurmi Gamesissa ja kymmenes sija Birminghamin EM-finaalissa

Vuoden 2021 Tokion olympialaisiin Junnila lähti poikkeuksellisen vähillä hyppyharjoituksilla, ja hän kuvasi karsinnan jälkeen 5.8.2021 suoraan, miten kevään harjoittelun vaikeudet näkyivät suorituksessa. Talvi 2022 meni toiseen suuntaan: helmikuun 190 Slovakiassa oli koko talven paras kotimainen tulos, ja maaliskuussa Madridissa tuli toinen sija.

Kaudella 2023 vastoinkäymiset ja onnistumiset vuorottelivat saman vuoden sisällä. Tammikuun lopun 181 Tšekin Nehvizdyssä jäi alakanttiin, helmikuussa hallikausi katkesi kokonaan, mutta heinäkuussa Sottevillessä hypätty 192 nosti hänet toiseksi ja elokuussa Budapestin MM-finaaliin.